Keeling -käyrästä voi suoraan havaita ihmisen vaikutuksen

0
Tarjouksia:

Havaintoja Keeling-käyrästä

Perustietoa

Keeling-käyrän hiilidioksidipitoisuudessa on havaittavissa kausivaihtelua. Tutkiessaan mittauksiaan muutaman vuoden ajan, Keeling havaitsi suuremman kausiluonteisen kuvion. Hän havaitsi, että hiilidioksiditasot ovat korkeimmat keväällä, jolloin hajoava kasviaines vapauttaa hiilidioksidia ilmaan, ja alhaisimmat syksyllä, kun kasvit lakkaavat ottamasta hiilidioksidia fotosynteesiä varten. 

Tämän kausivaihtelun mukaan, käyrässä näkyy myös nouseva trendi ja käsitykseni mukaan kun hiilidioksiditasot ovat keväisin korkeimmillaan, tuon nousun vektori on pidempi kuin syksyllä, kun taas laskun vektori on lyhyempi. Tämä mielestäni selittää tuon käyrän kasvun, joka on nykyisin ~2.2ppm vuodessa, joka ei ole luonnollista alkuperää. 

Ohessa Mauna Loan observatorion julkaisemia mittaustuloksia löytyy täältä. Suorat linkit voi tarvittaessa hakea vaikkapa itse:

  • NOAA’s Mauna Loa CO2 Record
  • Scripps CO2 Program

Näiltä sivuilta löytyy tarkkaa historiallista dataa hiilidioksidipitoisuuden kehityksestä kuukausittain ja vuosittain. Tämä data näyttää todellisen Keelingin käyrän, jota voidaan käyttää analyysiin ja tässä tapauksessa vektorilaskentaan.

Käytetään esimerkkinä kuukausittaista dataa hiilidioksidipitoisuudesta (ppm) Mauna Loalta. Tämän avulla voidaan laskea kevään ja syksyn vektorit sekä niiden välinen ero. Valitaan kuukausittaiset tiedot vuodesta 2023:

Johtopäätös

  • Kevään ja syksyn vektorien ero: (0.8ppm/kuukausi) kertoo, että kevään hiilidioksidipitoisuuden nousu on merkittävästi suurempi verrattuna syksyn laskuun. Tämä ero kuvaa kausivaihtelun vaikutusta hiilidioksidipitoisuuteen vuoden aikana.
  • Vuosittainen kasvu: Todellinen vuosittainen hiilidioksidipitoisuuden kasvu (~2.2ppm) ylittää kausivaihtelun aiheuttaman muutoksen (~0.8ppm/kuukausi). Tämä osoittaa, että lisäkasvu johtuu muista tekijöistä, kuten ihmisen aiheuttamasta päästöjen lisääntymisestä.

Käyttämällä vektoreita, näemme selvästi, että kevään ja syksyn kausivaihtelut vaikuttavat hiilidioksidipitoisuuteen, mutta niiden ero ei riitä selittämään koko vuosittaista kasvua. Tämä johtaa johtopäätökseen, että ihmisen aiheuttamat päästöt ovat merkittävä tekijä hiilidioksidipitoisuuden kokonaiskasvussa ja näin ollen myös globaalin lämpötilan kasvussa.

Lähde

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *