Sote-järjestöjen valtionavustusten leikkaukset aiheuttavat karmeaa jälkeä
Kyllä tulee monille vaikeat ajat ja niiden ihmisten määrä kasvaa, joilla tulee olemaan niin taloudellisesti kuin muutoinkin haasteellista. Säästöt kun ei kohdistu vain yksilötasolla sosiaaliturvan leikkauksina, vaan myös esimerkiksi palveluihin sotesektorilla. Nostan sote- järjestöjen tuottamat palvelut vertaistuessa, ohjauksessa/ neuvonnassa, tukitoiminnassa, harrastustoiminnassa, koulutuksessa ja monin muun tavoin.
Valtionavustusten raju leikkaus sote-järjestöjen rahoitukseen, noin 130-miljoonaa euroa tulevina vuosina ei voi olla näkymättä palvelutuotannossa. Rahoituksen vähennys toteutetaan nykyisen hallituskauden loppuun mennessä. ”On kylmää kyytiä ja lunta tupaan”. On täysin selvää, että nykyisen laajuinen- ja sisältöinen palveluverkosto järjestökentän tuottamana ei voi säilyä niin merkittävän rahoitus leikkauksen johdosta. Ei tiedetä miten tulevat rahoituspäätökset tulevat lopulta kohdentumaan ja miten käy juuri sen oman järjestön toiminnan ja palveluiden järjestämisen sekä tuottamisen suhteen. Huoli järjestökentällä toimijoiden keskuudessa on suuri ja aito.
Todennäköistä on, että sopeutustoimia eri palveluissa on edessä ja jopa palveluiden supistamista ellei lopettamista monissa järjestöissä. Pelkästään hyvällä tahdolla ja vapaaehtoisten aktiivisuudella ei kyetä tekemään kaikkea, palveluiden järjestämiseen tarvitaan myös rahoitus.
Nyt onkin käynnissä eri rahoituslähteiden kartoitus järjestössä kuin järjestössä, jotta se suurin vahinko valtion avustusrahoituksen vähenemisestä saataisiin minimoitua.
Valtion avustusrahoitus on ollut keskeistä ja täysimääräisesti vähenevää rahoitusta ei kyetä paikkaamaan, se on selvä asia ja sekin on tiedossa, että julkinen sektori ei kykene paikkaamaan järjestöjen vähentyvää palvelua, ei ole kyennyt ennenkään, miten jatkossa kykenisi? Järjestöjen tekemällä monipuolisella työllä on ollut merkittävä rooli ja se on nyt uhattuna.
SOSTEN valtuuston puheenjohtaja Kari Välimäki totesi huhtikuussa ”Nämä rajut leikkaukset tekevät karmeaa jälkeä järjestöjen ennaltaehkäisevälle työlle ja tuelle heikoimpien hyväksi. Leikkauksia ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää tilanteessa, jossa hyvinvointialueet kamppailevat sote-kustannusten kasvupaineiden keskellä”.
Tähän huoleen on helppo yhtyä. Näin yksittäisenä järjestötoimijana voi myös todeta, että pelkään pahinta, mutta toivon parasta.
Kari Viholainen
Järjestötoimija
Oulu
