Suomi kertoi Neuvostoliitolle jo 10.6. ja 11.6.1941 Saksan Barbarossa-hyökkäyksen aloitusajankohdan
Adolf Hitlerin suunnitelma hyökkäyksestä Neuvostoliittoon. Operaatio Barbarossa alkoi 22.6.1941, mutta suunnitelman runko mukaan lukien Saksan nimettyjen liittolaisten Suomen ja Romanian tehtävät oli kirjattu jo 18.12.1940 päivättyyn huippusalaiseen asiakirjaan (Weisung Nr. 21, Fall Barbarossa, 18.12.1940). Operaatio Barbarossan ajoitus ja ajoitukseen liittyvät varmistustoimet kirjattiin 10.6.1941 päivätyllä niin ikään huippusalaisella asiakirjalla. Oheinen kartta on venäläisten laatima, jonka vasemmasta yläkulmasta näkee myös niitä Suomea koskevia ja Suomen armeijan kontolle sälytettyjä toimia, jotka on kirjattu Weisung Nr. 21 -asiakirjaan. Käsittelen tässä kirjoituksessa sitä, miten Barbarossa paljastettiin Suomesta Neuvostoliittoon jo 10.6. ja 11.6.1941, kun Rangellin hallitus oli käsitellyt asiaa 9.6.1941. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus venäläisestä historiakirjasta).
Aloitin blogikirjoituksieni julkaisemisen tällä palstalla Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vuonna 2014. He, jotka ovat seuranneet säännöllisemmin blogikirjoituksiani, ovat huomanneet historiaa käsittelevissä kirjoituksissani minun käyttävän tietolähteenä melko runsaasti eri maiden virallisia asiakirjoja.
Kun lueskelen suomalaisten historiantutkijoiden tuotoksia tutkielmina, väitöskirjoina tai vaikkapa dokumenttikirjoina, niissä korostuu hyvin suppea perisuomalainen näkemys ja suppeat perisuomalaiset lähteet.
Antaisinkin historiasta kirjoittaville ohjeeksi, että käykääpäs tutkittavassa asiassa tarkastelemassa myös muiden maiden keskushallintojen eri organisaatioissa tuotettuja asiakirjoja. Väitän, että se avartaa ja muuttaa käsityksiä asioista, joita olemme pitäneet itsestäänselvyyksinä omista lähtökohdistamme.
Asioita pitäisi siis kyetä tarkastelemaan aina hiekkalaatikon ulkopuolelta.
Kun Suomessa monet historian tapahtumien aiheet liittyvät läheisesti myös Neuvostoliittoon ja Venäjään, myös arkistoja itärajan takaa olisi syytä tarkasti tutkia.
****
Kirjaan seuraavaan lukuun joitakin hyödyllisiä asiakirjalinkkejä etenkin Yhdysvalloista, koska yhdysvaltalaisasiakirjoista löytyy mielenkiintoista tietoa myös Suomeen liittyvistä asioista.
Kun kehun Yhdysvaltoja, on syytä moittia suuresti Suomea. Suomi on vanhojen valtionhallinnossa tuotettujen asiakirjojen saannin suhteen todellinen maailman takapajula. Ruotsiin verrattuna Suomi elää arkistomateriaalin julkisuudessa vielä kivikautta. Suomi on Venäjääkin takapajuisempi.
Suomessa valtionhallinnon arkistointijärjestelmä on niin saatanan hajautettu ja jokaisella toimijalla on omat omituiset virityksensä. Arkistointijärjestelmät ovat Suomessa maailman byrokraattisimmat. Ne ovat työläitä arkistomateriaalin luojille, ne ovat työläitä arkistomateriaalin jakajille ja ne ovat työläitä arkistomateriaalin käyttäjille.
Valtiohallinnon eri organisaatioissa historia-asiakirjojen saattaminen yleiseen käyttöön ei saisi maksaa mitään eikä pienitäkään tietopyyntöä toteuta julkisen vallan palveluna lyttäämättä kouraan kymmenien ja satojen eurojen maksua sekä ilman kirjautumista vahvalla tunnisteella johonkin kauheaan hullunmyllyyn, josta kuvaavin esimerkki on Kansallisarkiston (kotisivut) umpivanha, vaikeatoiminen ja nykyaikaa palvelematon Astia-palvelu.
Kun hain esimerkiksi Kansallisarkiston Astian Hae Kansallisarkiston aineistoista -sivulta Rangellin hallituksen (3.1.1941-5.3.1943) asiakirjoja (Astia, Rangellin hallitus), eivät ne olleet saatavissa miltään osin:
”Käyttörajoitettu, Käyttö arkistolaitoksen pääjohtajan luvalla” (Astia, Dc Rangellin hallitus (1940-1943)).
On aika mielivaltaista, että Suomen yhden hallituksen asiakirjoja lähes 85 vuoden takaa voidaan tarkastella vain kansallisarkiston pääjohtajan henkilökohtaisella luvalla.
Olisin ollut kiinnostunut Rangellin hallituksen 9.6.1941 pitämän istunnon pöytäkirjasta.
Kun Yhdysvalloista asiakirjan saa netin kautta muutamassa minuutissa ilmaiseksi, Suomessa aineiston saantiin pitää varautua päiviin ja viikkoihin ja vielä lisäksi maksuun. Ikään kuin kaikki pitää tehdä vittuuksiaan niin helvetin vaikeaksi ja helvetin byrokraattiseksi niin itselle kuin asiakkaalle.
****
Yhdysvalloissa historiaa tutkiville presidenttien arkistot ovat hyvä asiakirjalähde. Esimerkiksi vaikkapa Clintonin digitaalinen kirjasto (Clinton Digital Library, kotisivut) ja sen asiakirjahakutoiminnot (Search the Collection). Esimerkiksi Finland-hakusanalla löytyy 1 058 tulosta (Search the Collection, Finland).
Samanlainen kirjasto löytyy muistakin tuoreimmista presidenteistä, tosin en ole mennyt Franklin D. Rooseveltiä pidemmälle (FDR Library, Digital Collections, haku esim. National Archives Catalogin kautta). Esimerkiksi Finland-hakusanalla löytyy National Archives Catalogista 2 847 sellaista tulosta, jossa asiakirja on saatavissa suoraan verkosta (National Archives Catalog, Finland).
Yhdysvaltain kansallisarkiston (The National Archives and Records Administration, NARA) tietueita voi hakea laajemmin Research Our Records -sivun kautta, josta pääsee koko Yhdysvaltojen arkistomaailmaan.
NSA:n (National Security Archive, kotisivut) virtuaalisesta lukusalista (Virtual Reading Room -haku) löytyy Finland-hakusanalla löytyy puolestaan 232 osumaa. Jos hakee esimerkiksi vain ajankohdan perusteella ja rajaa vaikkapa ajaksi 30.5.1941-30.6.1941, löytyy enää 18 osumaa, jotka kaikki sattuvat olemaan venäjänkielisiä. Monia Neuvostoliitosta peräisin oleva asiakirjoja löytyy myös Yhdysvalloista.
Suomen kansallisarkiston olisi syytä ottaa mallia Yhdysvaltain kansallisarkistosta siinä, miten arkistointiasiat pitäisi asiakkaille oikein järjestää: kattava digitalisointi ja asiakkaan vapaa asiakirjahaku netin kautta.
Yhdysvaltojen ulkoministeriön ylläpitämässä FSI:n (kotisivut) Office of the Historian -sivustolla (kotisivut) löytyy hyvin mielenkiitoista aineistoa. Viimeisimmät julkaisut koskevat vuosia 1977-1980 (Foreign Relations of the United States, 1977-1980, Volume IV, National Security Policy), 1981-1988 (Foreign Relations of the United States, 1981-1988, Volume X, Eastern Europe) ja 1958-1960 (Foreign Relations of the United States, 1958–1960, Volume III, National Security Policy; Arms Control and Disarmament, Microfiche Supplement). Jos käyttää Office of the Historian -sivuston hakutoimintoa (Office of the Historian, Search) ja syöttää Finland-hakusanan, löytyy 3 435 osumaa (Office of the Historian, Finland).
CIA:n sähköisessä lukusalissa (CIA; FOIA Electronic Reading Room) löytyy Finland-hakusanalla vastaavasti 7 174 osumaa: CIA, FOIA, Finland.
Jotta haku onnistuu kerralla oikein, hakusanat on syytä miettiä tarkasti, jotta hakuosumien määrä olisi rajallinen mutta kuitenkin riittävän oikea.
Venäjällä puolestaan käytän runsaasti Venäjän historiallisen seuran (Российское историческое общество, kotisivut) ylläpitämää Historiallisten asiakirjojen elektronisen kirjastoa (Электронная библиотека исторических документов, kotisivut). Kirjaston asiakirjahakupalvelussa löytyy Финляндия-hakusanalla (Suomi) tasan 10 000 osumaa (ЭБИД. Финляндия). Muita venäläisiä hakualustoja – ei niinkään asiakirjojen vaan julkaisujen – ovat mm. Venäjän valtion julkinen historiallisen kirjaston (Государственная публичная историческая библиотека России, kotisivut) elektroninen GPIB-kirjasto (Электронная библиотека ГПИБ, haku: ГПИБ Поиск) peräti 8 540 195 julkaisun voimalla. Финляндия-hakusanalla löytyy 119 julkaisuosumaa (ГПИБ, Финляндия).
Jos esimerkiksi tiedustelupalvelu FSB:hen liittyvät julkaisut kiinnostavat, niitä löytyy rajatusti Venäjän valtion julkinen historiallisen kirjaston Venäjän federaation FSB:n keskusarkiston eli TSAFSB:n (Центральный архив ФСБ РФ, ЦАФСБ) alle kirjattuna, tosin vain 25 linkillä (ГПИБ, ЦАФСБ).
Venäjällä on paljon myös pienempiä eri asiakirjojen ja tietojen elektonisia kirjastoja. Esimerkkinä Neuvostoliiton valtion turvallisuuselinten henkilöstökokoonpano 1935-1939 (Кадровый состав органов государственной безопасности СССР 1935−1939). Tuolta sivulta löytyy hyvin kaikkea Neuvostoliiton sisäasioiden kansankomissariaattia eli NKVD:tä (Народный комиссариат внутренних дел СССР, НКВД СССР) koskevaa asiaa, kuten esimerkiksi määräykset henkilötiedoilla (Приказы НКВД СССР).
Jos KGB ja KGB:ssä työskennelleet henkilöt kiinnostavat, kehotan tutustumaan Valentin Mzareulovin (Валентин Мзареулов) ylläpitämään Органы госбезопасности СССР -sivustoon.
Kun hain venäläistä arkistolähteistä erinäisiä asiakirjoja, tarttui silmääni yksi ehkäpä meitä suomalaisia kiinnostava ja suomalaisia koskeva Neuvostoliiton tiedustelun toisen maailmasodan aikainen huippusalaisen (совершенно секретно) asiakirjan merkinnät, joiden sisältöä käsittelen tässä kirjoituksessa.
Tuon asiakirjan juttu ei kuitenkaan ole millään tavalla uusi eikä tiedossa olematon.
****
Записка зам. наркома госбезопасности СССР Б.З. Кобулова И.В. Сталину, В.М. Молотову и Л.П. Берия с агентурным сообщением о решимости Германии вовлечь Финляндию в войну против СССР. 11 июня 1941 г. (ЦА ФСБ, ф. 3ос, оп. 8, д. 58, л. 1846 11.6.1941).
Vapaasti suomennettuna tuo edellisessä luvussa mainitun Venäjän historiallisen seuran (Российское историческое общество, kotisivut) ylläpitämän Historiallisten asiakirjojen elektronisen kirjaston (Электронная библиотека исторических документов, kotisivut) sivuilta löytyvän kirjaotteen otsikko:
Neuvostoliiton valtion turvallisuuden kansankomissariaatin sijaisen B. Z. Kobulovan muistio tiedusteluraportista I. V. Stalinille, V. M. Molotoville ja L. P. Berialle Saksan päättäväisyydestä ottaa Suomi mukaan sotaan Neuvostoliittoa vastaan, 11. kesäkuuta 1941.
Kuvakaappaus kirjaotteesta, joka on Neuvostoliiton sisäasioiden kansankomissariaatin eli NKVD:n (Народный комиссариат внутренних дел СССР, НКВД СССР) komissaarin sijaisen Bogdan Kobulovin (Богдан Захарович Кобулов, НКВД-биография) laatima tiedusteluraportti ja jonka sisältö perustui Rangellin hallituksen valtiovarainministeri Mauno Pekkalan kertomaan. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus asiakirjasta).
Tuon elektroniseen kirjastoon säilötyn kolmesivuisen kirjaotteen teksti venäjän kielellä on seuraava:
В этот же день, вечером, в подвальном помещении посольства сжигались архивные документы посольства.
Заместитель народного комиссара
государственной
безопасности СССР
Кобулов
ЦАФСБ [Центральный архив ФСБ], ф.Зос, оп.8, д.58, л.1846.
Отпуск.
N 67. ЗАПИСКА ЗАМ. НАРКОМА ГОСБЕЗОПАСНОСТИ СССР Б.З. КОБУЛОВА И.В. СТАЛИНУ, В.М. МОЛОТОВУ И Л.П. БЕРИЯ С АГЕНТУРНЫМ СООБЩЕНИЕМ ОРЕШИМОСТИ ГЕРМАНИИ ВОВЛЕЧЬ ФИНЛЯНДИЮ В ВОЙНУ ПРОТИВ СССР
N 2200/М
11 июня 1941 г.
Совершенно секретно
Направляем агентурное сообщение, полученное НКГБ СССР из Хельсинки.
Зам. народного комиссара
государственной
безопасности СССР
Кобулов
Основание: сообщение из Хельсинки N 118 от 10.VI.41r.
Сообщение из Хельсинки
Министр финансов Мауно Пеккала сообщил нашему агенту следующее:
1. На заседании финляндского правительства 9 июня президент Рюти заявил, что по требованию немцев Финляндия должна в ближайшие дни провести частичную мобилизацию и что в ближайшие же дни в Финляндию начнут прибывать в большом количестве немецкие войска. Одновременно немцы потребовали от финляндского правительства немедленного удаления из Финляндии, и в первую очередь из Петсамо и других северных районов, всех англичан и поляков.
Рюти заявил, что финны вынуждены выполнить эти требования немцев, так как другого выбора нет. Война Финляндии не улыбается, но такова ситуация. Англия помочь не может, Швеция отказалась от союза с Финляндией, и, таким образом, никакой защиты от советской агрессии финны не имеют.
Далее Рюти сказал, что вопрос о том, будет ли война между Германией и СССР или нет, разрешится 24 июня. Может быть, войны еще не будет, так как Гитлер и Риббентроп против войны с СССР, но ее желают немецкие генералитет и генштаб. Военные приготовления Германии против СССР Рюти объяснил опасением немцев, что СССР пытается захватить Нарвик и выйти к Атлантическому океану, что это стремление доказано требованием Советского Союза построить железную дорогу Сало – Кемиярви.
Финляндское правительство приняло решение всех поляков из Финляндии удалить, бывших английских добровольцев отправить в Швецию, а вопрос об остальных англичанах остался открытым до следующего дня, так как против удаления англичан высказалось много членов правительства.
Министр финансов Пеккала заявил правительству, что Финляндия должна отклонить немецкие требования, так как финский народ воевать не будет. Его поддержали министр социальных дел социал-демократ Фагерхольм и министр снабжения аграрий Арола.
При обсуждении заявления Рюти реваншистских настроений в правительстве не было проявлено, но подчеркивалось, что в случае нападения немцев на СССР Финляндия будет втянута в войну.
2. Германский посланник в Финляндии Блюхер заявилмининделу Витгингу, что решение СССР продать финнам 20 000 т хлеба принято по требованию немцев.
3. Немцы перебросили свой воздушный флот из Сицилии к советской границе.
4. Правительство предложило Пеккала поехать посланником в Москву или перейти на пост министра торговли и промышленности, с тем чтобы на его место можно было назначить Таннера. На посту министра торговли и промышленности Таннеру пришлось бы соприкасаться с СССР, а, будучи министром финансов, он не будет иметь дел с СССР.
От поста посланника Пеккала отказался. Вопрос о его переходе в другое министерство и назначении Таннера будет обсуждаться 10 июня на правлении социал-демократической партии.
Начальник 1-го Управления
НКГБ СССР
Фитин
ЦА ФСБ, ф.Зос, оп.8, д.58, л. 1847-1850.
Заверенная копия.
N 68. ЗАПИСКА ЗАМ. НАРКОМА ГОСБЕЗОПАСНОСТИ СССР Б.З. КОБУЛОВА И.В. СТАЛИНУ, В.М. МОЛОТОВУ И Л.П. БЕРИЯ С АГЕНТУРНЫМ СООБЩЕНИЕМ О ЗАВЕРШЕНИИ ПОДГОТОВКИ ГЕРМАНИИ К ВОЙНЕ С СССР И ОБ ИСПОЛЬЗОВАНИИ ТЕРРИТОРИИ ФИНЛЯНДИИ В ВОЕННЫХ ЦЕЛЯХ
N 2207/М
11 июня 1941 г.
Совершенно секретно
Направляется агентурное сообщение, полученное НКГБ СССР из Хельсинки.
Зам. народного комиссара
государственной
безопасности СССР
Кобулов
Основание: телеграфное сообщение из Хельсинки N 120 от 10.VI.41 г.
Tuon elektroniseen kirjastoon säilötyn kolmesivuisen kirjaotteen teksti suomen kielelle vapaasti suomennettuna on seuraava:
Saman päivän iltana, kun [Neuvostoliiton Suomen-]suurlähetystön arkistoasiakirjat poltettiin suurlähetystön kellarissa.
kansankomissaarin sijainen
Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu
Kobulov
TSA FSB [FSB:n keskusarkisto], f.Zos, op.8, d.58, l. 1846.
I 67. NEUVOSTOLIITON VALTION TURVALLISUUDEN KANSANKOMISSAARIN SIJAISEN B. Z. KOBULOVAN MUISTIO TIEDUSTELURAPORTISTA I. V. STALINILLE, V. M. MOLOTOVILLE JA L. P. BERIALLE SAKSAN PÄÄTTÄVÄISYYDESTÄ OTTAA SUOMI MUKAAN SOTAAN NEUVOSTOLIITTOA VASTAAN, 11. KESÄKUUTA 1941.
I 2200/M
11. kesäkuuta 1941
Huippusalainen
Lähetämme Helsingistä Neuvostoliiton NKGB:n vastaanottaman tiedusteluviestin.
kansankomissaarin sijainen
Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu
Kobulov
Asia: Viesti Helsingistä I 118 10.6.1941.
Viesti Helsingistä
Valtiovarainministeri Mauno Pekkala kertoi agentillemme seuraavaa:
1. Presidentti Ryti totesi Suomen hallituksen kokouksessa 9. kesäkuuta, että Suomen on saksalaisten pyynnöstä toteutettava lähipäivinä osittainen mobilisaatio ja että Suomeen alkaa saapua suuria määriä saksalaisia joukkoja. Samaan aikaan saksalaiset vaativat Suomen hallitusta karkottamaan välittömästi kaikki britit ja puolalaiset Suomesta, ensisijaisesti Petsamosta ja muilta pohjoisilta alueilta.
Ryti sanoi, että suomalaisten on pakko täyttää nämä saksalaisten vaatimukset, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Sota Suomessa ei hymyilytä, mutta tilanne on tämä. Englanti ei voi auttaa, Ruotsi hylkäsi [puolustus]liiton Suomen kanssa, joten suomalaisilla ei ole suojaa Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan.
Ryti kertoi edelleen, että kysymys Saksan ja Neuvostoliiton välille syttyvästä sodasta ratkaistaan 24. kesäkuuta. Ehkä sotaa ei vielä tule, sillä Hitler ja Ribbentrop vastustavat sotaa Neuvostoliittoa vastaan, mutta saksalaiset kenraalit ja kenraaliesikunta haluavat sodan. Ryti selitti Saksan sotilaallista valmistautumista Neuvostoliittoa vastaan saksalaisten pelolla, että Neuvostoliitto pyrkii valloittamaan Narvikin ja saavuttamaan Atlantin valtameren, mistä osoituksena Neuvostoliiton vaatimus rakentaa rautatie Salon ja Kemijärven välille.
Suomen hallitus päätti [9.6.1941] karkottaa kaikki puolalaiset Suomesta, lähettää vapaaehtoisina Suomessa olleita englantilaisia Ruotsiin. Kysymys jäljellä olevista briteistä jäi avoimeksi seuraavaan päivään [10.6.1941], koska monet hallituksen jäsenet vastustivat brittien karkottamista.
Valtiovarainministeri Pekkala sanoi hallitukselle, että Suomen tulee hylätä Saksan vaatimukset, sillä suomalaiset eivät taistele. Häntä tukivat sosiaalidemokraattinen sosiaaliministeri Fagerholm ja kansanhuoltoministeri Arola.
Keskusteltaessa Rytin ilmoituksesta hallituksessa ei näkynyt revansistisia tunteita, mutta korostettiin, että jos Saksa hyökkää Neuvostoliittoon, Suomi vedetään sotaan.
2. Saksan Suomen-lähettiläs Blücher kertoi [ulko]ministeri Wittingille, että Neuvostoliiton päätös myydä 20 000 tonnia viljaa suomalaisille tehtiin saksalaisten pyynnöstä.
3. Saksalaiset siirsivät lentolaivastonsa Sisiliasta Neuvostoliiton rajalle.
4. Hallitus ehdotti, että Pekkala lähtisi lähettilääksi Moskovaan tai siirtyisi kauppa- ja teollisuusministerin pestistä, jotta Tanner voitaisiin nimittää hänen tilalleen. Kauppa- ja teollisuusministerinä Tannerin täytyisi olla yhteydessä Neuvostoliittoon, mutta valtiovarainministerinä hänen ei tarvitsi olla tekemisissä Neuvostoliiton kanssa.
Pekkala kieltäytyi lähettilään paikasta. Asiaa hänen siirtymistään toiseen ministeriöön ja Tannerin nimittämisestä käsitellään 10. kesäkuuta sosiaalidemokraattisen puolueen hallituksessa.
Neuvostoliiton NKGB:n 1. osaston päällikkö
Fitin
TSA FSB [FSB:n keskusarkisto], f.Zos, op.8, d.58, l. 1847-1850.
Varmennettu kopio.
I 67. NEUVOSTOLIITON VALTION TURVALLISUUDEN KANSANKOMISSAARIN SIJAISEN B. Z. KOBULOVAN MUISTIO TIEDUSTELURAPORTISTA I. V. STALINILLE, V. M. MOLOTOVILLE JA L. P. BERIALLE SAKSAN PÄÄTTÄVÄISYYDESTÄ OTTAA SUOMI MUKAAN SOTAAN NEUVOSTOLIITTOA VASTAAN, 11. KESÄKUUTA 1941.
I 2207/M
11. kesäkuuta 1941
Huippusalainen
Neuvostoliiton NKGB:n Helsingistä vastaanottama tiedusteluviesti välitetään eteenpäin.
kansankomissaarin sijainen
Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu
Kobulov
Aihe: lennätinviesti Helsingistä I 120 10.6.1941.
****
Edellisen luvun aineistossa mainittu Bogdan Kobulov (Богдан Захарович Кобулов, НКВД-биография) oli turvallisuuskomission Neuvostoliiton sisäasioiden kansankomissariaatin eli NKVD:n (Народный комиссариат внутренних дел СССР, НКВД СССР) komissaarin sijainen. Ensimmäiseksi varakomissaariksi (Комиссар государственной безопасности 2-го ранга) hänet nimitettiin 4.2.1943. Turvallisuuskomission komisaari oli tuolloin kesällä 1941 Lavrenti Berija (Лаврентий Павлович Берия, НКВД-биография).
Vasemmalla Bogdan Kobulov (Богдан Захарович Кобулов) ja oikealla Lavrenti Berija (Лаврентий Павлович Берия), jotka molemmat olivat NKVD-porukkaa. Kuva: vapaa lähde (Neuvostoliiton valtion turvallisuuselinten henkilöstökokoonpano 1935-1939, Кадровый состав органов государственной безопасности СССР 1935-1939, ts. NKVD, НКВД).
Kobulov oli varsin kovaotteinen Stalinin ja Berijan politiikan järjestäjä ja toteuttaja, mutta sai kuolemantuomion vuonna 1953 Stalinin kuoltua.
Neuvostoliiton valtion turvallisuuden kansankomissariaatti eli NKGB (Народный комиссариат государственной безопасности СССР, НКГБ СССР) oli vielä alkukesällä 1941 varsin tuore keskushallinnon uusi Neuvostoliiton sisäasioiden kansankomissariaatin eli NKVD:n (Народного комиссариата внутренних дел СССР, НКВД СССР) pohjalle luotu elin. NKGB oli erillään NKVD:stä kuitenkin vain 3.2.1941-20.7.1941 välisen ajan. NKVD:tä seurasi Neuvostoliiton valtion turvallisuusministeriön eli MGB:n (Министерство государственной безопасности СССР, МГБ СССР) kautta KGB (Комитет государственной безопасности СССР, КГБ СССР) vuonna 1954, kun Stalin oli kuollut vuotta aikaisemmin.
Edellisen luvun aineistossa mainittu Pavel Fitin (Павел Михайлович Фитин) oli puolestaan ulkomaan tiedustelua harjoittavan Valtion turvallisuuden pääosaston eli GUGB:n (Главное управление государственной безопасности, ГУГБ) päällikkö. GUGB oli yksi NKVD:n rakenneyksikkö eli 5. osasto. Tarkasti ottaen juuri kesällä 1941 suurin piirtein samana ajankohtana kun NKVD ja NKGB olivat lyhyen aikaa erillään, GUGB oli likvidoituna, mutta jo heinäkuussa NKGB organisoitiin uudelleen Neuvostoliiton NKVD:n valtion turvallisuuden pääosastoksi eli GUGB:ksi.
****
Mielenkiintoista tuossa Helsingistä Moskovaan NKGB:lle lähetetyssä tiedusteluviestissä on muutama yksityiskohta:
”Министр финансов Мауно Пеккала сообщил нашему агенту следующее:”.
Vapaasti suomennettuna:
”Valtiovarainministeri Mauno Pekkala kertoi agentillemme seuraavaa:”.
Sekä:
”Далее Рюти сказал, что вопрос о том, будет ли война между Германией и СССР или нет, разрешится 24 июня.”
Vapaasti suomennettuna:
”Ryti kertoi edelleen, että kysymys Saksan ja Neuvostoliiton välille syttyvästä sodasta ratkaistaan 24. kesäkuuta.”
Oliko Mauno Pekkalan viesti neuvostoagentille tarkoin harkittu kertomalla vain se, mikä hyödytti Saksaa ja Suomea? Oliko viesti jotain sellaista, mitä ei oli saanut kertoa neuvostoliittolaisille?
Sodan alkamisen ratkaisupäivämääräksi oli kirjattu 9.6.1941 päivän tietojen pohjalta seuraavana päivänä juuri päivä 24.6.1941, eikä tuo 24.6.1941-päivämäärä ollut siis mikään takaraja vaan juuri tuo päivä.
Saksa ja Suomi aloittivat hyökkäyksen Neuvostoliittoon Barbarossa-operaatiolla 22.6.1941 eli kahta päivää aikaisemmin kuin mitä presidentti Ryti oli ilmoittanut sodan syttymisen ratkaisemispäiväksi hallituksen kokouksessa 9.6.1941. Tuon päivämäärän kertoi siis neuvostoagentille tuolloin SDP:tä edustanut ja myöhemmin Suomen Kansan Demokraattista Liittoa edustanut valtiovarainministeri Mauno Pekkala.
Tietäen Mauno Pekkalan neuvostosympatiat, pidän todennäköisenä, ettei hänellä ollut mitään lupaa kertoa mitään neuvostoliitolaisille 9.6.1941 hallituksen pitämästä kokouksesta. Mauno Pekkalan toimi oli harkittu ja Neuvostoliittoa palveleva.
Mauno Pekkalasta tuli 29. lokakuuta 1944 perustetun SKDL:n kommunistina heti sodan jälkeen Suomen pääministeri (26.3.1946-29.7.1948) Neuvostoliiton avustamana. Näin Neuvostoliitto ikään kuin palkitsi kullanarvoista tietoa saatuaan.
****
Helsingissä Neuvostoliiton tiedustelupäällikkönä toimi tuolloin kesällä 1941 valtion turvallisuuden luutnantti (лейтенант государственной безопасности, лейтенант ГБ) Jelisei Sinitsyn (Елисей Тихонович Синицын, НКВД-биография), peitenimeltään Jelisei Jelisejev (Елисей Елисеев). Oliko hän tai joku hänen alaisistaan se agentti, jolle Pekkala avautui hallituksen 9.6.1941 pitämästä kokouksesta, ei ole vahvistettua tietoa.
Jelisei Sinitsynin (Елисей Тихонович Синицын) kuva. Hän oli vuonna 1941 Helsingissä melko merkittävä neuvostotoimija. Voidaan hänen tuon ajankohdan toimintaa verrata jopa myöhemmin Helsingissä vaikuttaneeseen KGB-upseeri Viktor Vladimiroviin (Виктор Михайлович Владимиров). Kuva: vapaa lähde (Neuvostoliiton valtion turvallisuuselinten henkilöstökokoonpano 1935-1939, Кадровый состав органов государственной безопасности СССР 1935-1939, ts. NKVD, НКВД).
Koska kyseessä oli ministeri, johon Jelisei Sinitsynillä olivat hyvät suhteet, tuo Pekkalan kanssa keskustellut ja I 67 -tiedusteluraporttiin (N 67) kirjattu agentti ja Helsingistä I 118 -viestin (N 118) lähettäjä lienee ollut Sinitsyn itse.
Neuvostolähteet kirjaavat, että 11. kesäkuuta 1941 suomaislähde ilmoitti vielä lisäksi Sinitsynille Saksan ja Suomen välisten sopimusten allekirjoittamisesta ja Suomen osallistumisesta sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Oliko tuo lähde Pekkala, siitä en löytänyt venäläislähteiden varmistusta. Arkaluontoisia lähteitä ei välttämättä kirjattu tiedusteluraportteihin. Tuo ilmoitus on siis eri kuin Pekkalan päivää tai kahta aikaisemmin kertoma, josta I 118 -viestillä Helsingistä informoitiin NKGB:tä 10.6.1941.
”В срочном донесении резидента разведки НКГБ в Финляндии Елисея Тихоновича Синицына 11 июня 1941 года была названа точная дата начала агрессии. Резидентурой были получены сведения о подписании 11 июня в Хельсинки тайного соглашения между Германией и Финляндией об участии финских вооруженных сил в предстоящей войне, и прямо указан срок вторжения.” (Национальная оборона 21.6.2021).
Vapaasti suomennettuna:
”Suomessa residenssinä toimivan NKGB:n tiedustelupalvelun Jelisei Tihonovitš Sinitsynin kiireellisessä raportissa 11.6.1941 nimettiin hyökkäyksen tarkka alkamispäivä. Residenssi sai tiedon Saksan ja Suomen välisen salaisen sopimuksen allekirjoittamisesta Helsingissä 11. kesäkuuta Suomen asevoimien osallistumisesta tulevaan sotaan, ja hyökkäyksen päivämäärä mainittiin suoraan.”
Tuo osaltaan vahvistaa yhdistettynä Helsingistä 10.6.1941 lähetettyyn tiedusteluraporttiin, että Jelisei Sinitsyn ja todennäköisemmin juuri Mauno Pekkala ovat olleet yhteydessä, eikä Sinitsyn ollut pelkästään tiedusteluraportin lähettäjä Moskovaan. Kun Suomi ja Saksa olivat allekirjoittaneet salaisen sopimuksen 11.6.1941, se lienee ollut Pekkala, joka kertoi sopimuksesta Sinitsynille. Moskovaan menneiden tiedusteluraporttien ajankohtien perusteella allekirjoituspäivämäärä on voinut olla myös 10.6.1941, mikäli raportti olisi lähetetty vasta seuraavana päivänä.
Nürnbergin oikeudenkäynnin aikana julkisiksi tulleet asiakirjat vahvistavat, että operaatio Barbarossan ajoitus oli kutakuinkin valmis 10.6.1941, kun aikataulu oli lähetetty Wehrmachtin maavoimien johdolle huippusalaisella viestillä. Viestissä 18.6.1941 oli kirjattu viimeiseksi päivämääräksi, jolloin voidaan antaa käsky lykätä hyökkäyksen alkamista paljastamatta päähyökkäyksen suuntaa. Hyökkäyspäivämäärä oli siis 22.6.1941. Ajankohta 21.6 klo 13:00 oli kirjattu tiedon lähetysajankohdaksi hyökkäykselle. Ehdollinen salasana ”Dortmund” tarkoittaisi, että hyökkäys tapahtuu suunnitellusti 22. kesäkuuta. Ehdollinen salasana “Altona” tarkoittaisi hyökkäyksen alkamisen viivästymistä. 22.6 klo 3:30 oli määrä tapahtua maavoimien hyökkäys ja lisäksi rajanylityksen alku ilmavoimilla. Maavoimien suoritus alkaisi lentokoneiden lentoonlähdöstä riippumatta, koska lähtö voisi viivästyä sään vuoksi (Содержание: Сроки операции «Барбаросса»).
Weisung Nr. 21, Fall Barbarossa. Ohje nro 21, tapaus Barbarossa. Oheinen asiakirja, joita oli tehty 9 kappaletta, on päivätty 18.12.1940. Tekijäksi kirjattu Führer ja Wehrmachtin ylikomentaja (Der Führer und Oberste Befehlshaber der Wehrmacht). Allekirjoittajana Adolf Hitler. Kyse on suunnitelmasta hyökkäykselle Neuvostoliittoon nimeltään Barbarossa. Mielenkiintoista suunnitelmassa on maininta Suomesta luvussa II. Väitetyt liittolaiset ja heidän tehtävänsä: ”1.) Sodassa Neuvosto-Venäjää vastaan rintamamme reunoilla voimme luottaa Romanian ja Suomen aktiiviseen osallistumiseen. Puolustusvoimien korkein johto sopii sopivana ajankohtana ja päättää, missä muodossa molempien maiden [Suomen ja Romanian] asevoimat ovat Saksan komennon alaisia niiden liittyessä sotaan. 2.) Romanian tehtävänä on tukea Saksan joukkojen eteläsivun hyökkäystä valituilla joukoilla, ainakin operaation alussa kiinnittää vihollinen sinne, missä saksalaiset joukot eivät toimi, ja muutoin suorittaa aputoimia taka-alueilla. 3.) Suomen tulee kattaa Norjasta tulevien erillisten saksalaisten pohjoisen joukkojen (21. armeijaryhmä) keskittäminen ja sijoittaminen. Suomen armeija suorittaa taisteluoperaatioita yhdessä näiden joukkojen kanssa. Lisäksi Suomi vastaa Hangon niemimaan valtauksesta. 4.) Tulisi pitää mahdollisena, että operaation alkaessa Ruotsin rautatiet ja maantiet saadaan pohjoiseen operaatioihin tarkoitettujen saksalaisten joukkojen käyttöön.” Niin, juuri noin Suomen armeija kuta kuikin toimi sodan alettua. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus asiakirjasta).Yllä kuvassa oleva Weisung Nr. 21, Fall Barbarossa -asiakirja löytyy alkuperäisenä kymmensivuisena asiakirjana Weisung Nr. 21 ”Fall Barbarossa”, 18. Dezember 1940 -linkistä. Suomea ja Romaniaa koskevat asiat löytyvät asiakirjan sivulta 5 (Seite # 04). Hitlerin allekirjoitus löytyy sivulta 10 (Seite # 09).
****
Pekkala oli informoinut jo aikaisemmin Sinitsyniä siitä tilannekatsauksesta, jonka presidentti Risto Ryti esitti Rangellin hallitukselle 31. toukokuuta 1941. Tilannekatsaus koski Saksaa sekä Suomea ja Saksaa.
Neuvostoliitossa ja edelleen myös Venäjällä on oltu suuresti kiitollisia Sinitsynille, kun hän ilmoitti ensimmäisenä natsi-Saksan Neuvostoliittoon kohdistuneen hyökkäyksen tarkan päivämäärän reilua viikkoa ennen sodan alkamista. Kiitollisuutta on suuresti myös Mauno Pekkalaa kohtaan, niin paljon hän teki Neuvostoliiton hyväksi Suomessa.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa pääministeri Mauno Pekkalan vierailu Neuvostoliitossa vuonna 1948. Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov (Вячеслав Михайлович Молотов) oli Pekkalaa vastassa 24.3.1948 lentokentällä. Pekkala puhuu kentällä paperista ja Molotov on hänen oikealla puolellaan karvalakki päässä. Oikeanpuoleisessa kuvassa Neuvostoliiton ja Suomen välisen ystävyys-, yhteistyö- ja keskinäisen avun sopimuksen allekirjoittaminen Moskovassa 6.4.1948. Pekkala oli laskeutunut edellisen kerran Moskovaan vain kahta viikkoa aikaisemmin 24.3.1948. Kuvassa vasemmalta lukien Boris Podtserob (Борис Фёдорович Подцероб), Vjatšeslav Molotov (Вячеслав Михайлович Молотов), Josif Stalin (Иосиф Виссарионович Сталин), Mauno Pekkala (Мауно Пеккала), Karl Enckel (Карл Йохан Алексис Энкель), Reinhold Svento (Рейнхолд Константин Свенто) ja Yrjö Leino (Юрьё Каарло Лейно). Mauno Pekkala on siis kuvassa allekirjoittamassa YYA-sopimusta. Kuvat: vapaat lähteet (public domain/RIA-uutiset, valokuvapankki, РИА Новости, в фотобанк ja public domain/heninen.net).
Sinitsyn itse kirjoittaa omassa kirjassaan nimeltä Residenssi paljastaa:
”Сегодня утром в Хельсинки подписано соглашение между Германией и Финляндией об участии Финляндии в войне гитлеровской Германии против Советского Союза, которая начнется 22 июня.” (Резидент свидетельствует, ISBN: 5-85589-028-7).
Vapaasti suomennettuna:
”Tänä aamuna [11.6.1941] Helsingissä allekirjoitettiin Saksan ja Suomen välinen sopimus Suomen osallistumisesta Hitlerin Saksan sotaan Neuvostoliittoa vastaan, joka alkaa 22. kesäkuuta.”
Moskovaan menneiden tiedusteluraporttien ajankohtien perusteella allekirjoituspäivämäärä oli siis 11.6.1941 eikä niinkään 10.6.1941, mikäli raportti on lähetetty 11.6.1941. Sinitsyn ja Pekkala pitivät Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ensimmäinen pääsihteeri Josif Stalinin, ulkoministeri Vjatšeslav Molotovin ja sisäasioiden kansankomissaari Lavrenti Berijan kiireisinä Moskovassa 10.6. ja 11.6.1941.
Rangellin hallitus lienee tehnyt päätöksen – ainakin poliittisen päätöksen – Suomen osallistumisesta Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan jo kahta päivää aiemmin 9.6.1941. Asiakirjaa, jossa oli allekirjoitukset ja jossa sovittiin Suomen ja Saksan yhteistyötä, ei taida enää olla olemassa. Se lienee hävitetty hyvissä ajoin.
****
Osaltaan mielenkiintoinen Helsingistä Moskovaan NKGB:lle lähetetyssä tiedusteluviestissä on myös maininta: ”Ruotsi hylkäsi liiton Suomen kanssa” (”Швеция отказалась от союза с Финляндией”).
Jo aikaisemmin mainitussa Yhdysvaltain ulkoministeriön ylläpitämässä Foreign Service Instituten eli FSI:n (kotisivut) Office of the Historian -sivustolla (kotisivut) löytyy hyvin mielenkiitoista asiaan liittyvää aineistoa.
1. Relations between Finland and the Soviet Union, the Winter War and the Peace of Moscow -osio käsittää yhteensä asiaa koskevaa 109 dokumenttia (dokumentit 238-346).
Dokumentissa numero 290 ([290] The Ambassador in the Soviet Union (Steinhardt) to the Secretary of State 20.3.1940), 292 ([292] The Ambassador in the Soviet Union (Steinhardt) to the Secretary of State 26.3.1940), 293 ([293] The Minister in Finland (Schoenfeld) to the Secretary of State 28.3.1940), 294 ([294] The Minister in Sweden (Sterling) to the Secretary of State 28.3.1940), 296 ([296] The Minister in Finland (Schoenfeld) to the Secretary of State 2.4.1940), 297 ([297] The Minister in Finland (Schoenfeld) to the Secretary of State 4.4.1940) ja 326 ([326] The Minister in Finland (Schoenfeld) to the Secretary of State 5.9.1940) on Yhdysvaltojen Suomen-suurlähettiläs Hans Frederick Arthur Schoenfeldin ja Yhdysvaltojen Neuvostoliiton-suurlähettiläs Laurence Adolph Steinhardtin Suomen, Ruotsin ja Norjan puolustusliittoa koskevia viestejä Washingtoniin.
Esimerkiksi dokumentti numero 290 ([290] The Ambassador in the Soviet Union (Steinhardt) to the Secretary of State 20.3.1940) kirjaa:
”I am informed by the Swedish Minister that he went to see Molotov at the latter’s request day before yesterday concerning the reports of a defensive pact between Norway, Sweden, and Finland, and that Molotov had inquired as to the truth of these reports, to which the Minister had replied that Norway might be threatened by England and Sweden by Germany and that was the reason for the consideration which was being given to the possibility of a defensive alliance between the northern countries.”
Vapaasti suomennettuna:
”Ruotsin ministeri [ulkoministeri Christian Günther] ilmoitti minulle [suurlähettiläs Steinhardtille], että hän meni tapaamaan Molotovia viimeksi mainitun pyynnöstä toissapäivänä koskien raportteja Norjan, Ruotsin ja Suomen välisestä puolustussopimuksesta ja että Molotov oli tiedustellut näiden raporttien todenperäisyyttä. Ministeri oli vastannut, että Englanti saattaa uhata Norjaa ja Saksa saattaa uhata Ruotsia, mikä oli syynä siihen, että pohdittiin pohjoisten maiden puolustusliiton mahdollisuutta.”
Esimerkiksi dokumentti numero 292 ([292] The Ambassador in the Soviet Union (Steinhardt) to the Secretary of State 26.3.1940) kirjaa:
“The Minister said that he had endeavored to persuade Molotov that the proposed alliance was not in conflict with article III of the Soviet-Finnish peace treaty and that it was exclusively intended to insure the security of the three countries concerned ‘as much against England as the Soviet Union.’ He said that Paasikivi had subsequently seen Molotov and that somewhat to his surprise Molotov in his talk with Paasikivi had raised no objection to the proposed alliance nor made any reference thereto.”
Vapaasti suomennettuna:
”Ministeri [Ruotsin ulkoministeri Christian Günther] sanoi yrittäneensä saada Molotovia vakuuttuneeksi siitä, että ehdotettu liitto ei ole ristiriidassa Neuvostoliiton ja Suomen välisen rauhansopimuksen III artiklan kanssa ja että sen tarkoituksena on yksinomaan varmistaa asianomaisten kolmen maan turvallisuus ’yhtä paljon Englannin varalle kuin Neuvostoliiton varalle.’ Hän sanoi, että Paasikivi oli myöhemmin nähnyt Molotovin ja että jokseenkin yllätykseksi Molotov ei ollut keskustelussa Paasikiven kanssa vastustanut ehdotettua liittoumaa eikä viitannut siihen.”
Ruotsi siis hylkäsi lopulta tuon puolustusliiton, mikäli Mauno Pekkalaa ja Jelisei Sinitsyniä on uskominen. Ja juuri niinhän se asia myös oli. Ruotsin sotilasviranomaiset kannattivat puolustusliittosuunnitelmaa kovasti, mutta lopulta hanke kaatui poliittiseen vastustukseen. Puolustusliittoa koskevassa suunnitelmassa Suomen itärajalla Ruotsi olisi vastannut pohjoisista alueista Suomen keskittyessä etelään.
Varsin vähäisen sotilaallisen voiman tuo kolmen Pohjoismaan puolustusliitto olisi muodostanut, kuten noista joistakin suurlähettiläiden Yhdysvaltoihin lähettämistä viesteistä ilmenee. Väinö Tanner kirjaa, että neljännen Pohjoismaan Tanskan Saksa olisi joka tapauksessa miehittänyt.
No, nyt meillä on viimein tuo puolustusliitto Naton muodossa ja kolme Pohjoismaata tekevät viimein tiivistä puolustusyhteistyötä yhteiseksi hyväksi.
****
Vahvoista tiedustelutiedoista – niin Sinitsynin kuin muidenkin välittämistä tiedoista – huolimatta Stalin ei kuitenkaan täysin uskonut Saksan hyökkäykseen. Valmistautumista ei oikein tapahtunut kuin vasta hyökkäys oli jo alkanut. No, lopputuloksen me nyt kuitenkin tiedämme.
Opetus tuostakin poliitikoille: ottakaa tiedusteluraportit aina vakavasti, vaikka kuinka hulluilta ne vaikuttavatkin ensi lukemalta.
