Opiskelu kannattaa aina | Uusi Suomi Puheenvuoro
Mielestäni opiskelu kannattaa aina, joko kouluissa tai itseopiskeluna kirjoja lukemalla, sillä se on voimavara selviytyä eteenpäin tulevaisuudessa. Tässä vähän muistelen omia opiskelukokemuksiani. Hakiessani opettajaksi pätevöitymiskoulutukseen Jyväskylään mietin, kuinka tulen selvittämään nämä kaikki pääsykokeet, sillä oli lukihäiriötä ym, vaikeutta ja ongelmaa, mutta onneksi olin jo edistynyt tällä kirjallisella osaamisen alueella. Pääsykokeisiin luin paljon kasvatustieteen kirjoja ja pyrin kirjoittamaan kieliopillisesti oikein. Opiskelupaikan varmistuttua Jyväskylästä minun piti etsiä opiskeluajaksi asunto Jyväskylästä. Aloittaessani opintoja Jyväskylässä niin huomasin, että ryhmääni kuului monia opettajia graafisen alan kouluista eri kaupungeista, joilla oli sama tilanne, että piti pätevöityä jatkaakseen opettajan urallaan. Monet näistä henkilöistä ovat jo kuolleet, aika kuluu vikkelästi. Opiskelut alkoivat Jyväskylässä juhlallisesti, sillä ensimmäisenä päivänä pidettiin paljon juhlallisia puheita, joiden avulla kiinnitettiin opiskelijoiden katseet tuleviin opintoihin ja joissa käytettiin sivistysanoja, joiden merkitystä en tiennyt, mutta puheissa vakuutettiin, että me opiskelijat tulemme nämä puheet ymmärtämään opiskeluiden edistyessä.
Opiskelu poikkesi kaikesta aiemmasta opiskelustani siinä, ettei oppiminen ollut luokassa istumista, vaan annettiin tehtäviä, joihin tuli löytää vastauksia kirjallisuudesta, kuten referaattien tekemistä kasvatustieteilijöiden tekemistä kirjoista. Opiskelu oli itsenäistä kuten, kun teimme ammattianalyysiä ammatistani (syväpainosta), jota aioimme tulevaisuudessa opettaa. Opettajaksi valmistumisessani on ollut hyvin tärkeää, että oli ohjausta Jyväskylän ammattioppilaitoksen graafisen linjan kokeneilta opettajilta kuten nyt jo edesmenneeltä Matti Närheltä, joka on myöhemmin paljastunut vaimoni sukuun kuuluvaksi henkilöksi ja sukukirjan tekijäksi. Seurattuamme näitä vanhojen konkareiden pitämiä oppitunteja. Kuultuamme teorialuentoja kasvatustieteestä ja didaktiikasta, tuli meidän vuoromme näyttää mitä olimme oppineet, sekä saada palautetta ja korjausehdotuksia luokkatyöskentelyyn.
Laadimme etukäteen tuntisuunnitelmia oppitunnin kulusta ja siitä miten opetustilanteessa opetettavat asiat vaikuttavat opiskelijaan ja mitä he ovat oppineet oppitunnin jälkeen pidetystä oppitunnista, mikä tuntui aika haastavalta tietää.
Kävimme tutustumiskäynnillä mm. Valiolla juustoihin tutustumassa, missä ihmeteltiin, kuinka juustojen valmistus liittyy kirjapainoalaan, ainakin pakkauksien kautta, tuli mieleen. Viikonlopuksi monet opettajakorkeakoulussa opiskelevista opiskelijoista menivät kotiseudulleen viettämään viikonloppua, mekin pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat opiskelijat. Näiden automatkojen aikana tutustuimme toisiimme ja keskustelimme opiskeluumme liittyvistä tehtävistä niin uppoutuneesti, että ihmettelimme joko tämäkin matka tuli tehtyä.
Kaikkein suuritöisin työ oli seminaarityö, jonka tein painoviestintäalan laatukäsitteestä. Opettajakorkeakoulun opettajien taholta erinomainen idea pitää purkutilaisuus Keuruulla Keurusselän lomakeskuksessa varhaiskeväällä. Nyt olen saanut selville tehdessäni sukututkimusta isäni suvusta, että Jaakko -vaarini, oli Tyrnävältä, joka oli kuulemma ollut kansakoulun ensimmäisten luokkien puutöiden opettajana. Jaakko oli toiminut tässä tehtävässä joitakin vuosia 1930-luvulla, sillä silloin sivistystä oli saada käden taidot. Opintojemme jälkeen me kirjapainoalan opettajat näemme toisiamme säännöllisesti erilaisissa opettajien kokouksissa ja kehittämishankkeissa. Keväällä 2002 me opettajakorkeakoulun opiskelijat teimme luokkaretken Tallinnaan ja muistelimme menneitä aikoja. Mikä tästä Tallinnan matkasta jäi päällimmäisenä mieleen, oli tyytyväisyys siihen, että saimme opiskella Jyväskylässä asiantuntevien opettajiemme johdolla. Miksi me helsinkiläiset opiskelimme Jyväskylässä, johtuu siitä, että silloin ainoa paikka graafisen alan ammatilliselle opettajakoulutukselle oli Jyväskylässä. Koulutuksemme Jyväskylässä on ollut suuri apu, kun olemme jatkaneet eteenpäin työssämme.
Ollessani Porvoossa ammattikoulussa vuodesta 1990 alkaen painotekniikan opettajana, opetin myös fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, koska edeltäjäni oli tottunut opettamaan kyseisiä aineita, vaikka minulle ne olivat vähän vieraita, jolloin jouduin itsekkin paneutumaan aiheeseen opettaakseni oppimani eteenpäin. Tämä opettaja oli siirtynyt Porvoon ammattioppilaitoksesta Käpylään opettamaan, joten minulle avautui mahdollisuus aloittaa opettajan ura Porvoossa, sillä muita hakijoita avoinna olevaan työhön ei ollut.
Porvoossa ollessani alan tekstinvalmistus koki murrosaikoja, sillä Agfan Compugrapich ladontakoneet olivat vielä käyttökelpoisia, mutta kirjapainoala oli ottanut jo käyttöön Apple Macintosh tietokoneet kuvankäsittely- ja julkaisuohjelmineen, eikä siitä ollut suomenkielistä opetusmateriaalia. Tämän vuoksi Kyösti Kalskeen ja Matti Pajusen kanssa ryhdyimme kirjoittamaan Suomen Atk-kustannus Oy:lle ”Julkaisuntekijän käsikirja” 1994. Minäkin olin hankkinut Applen Macintosh tietokoneen. Tämän vuoksi toimin myös mikrotukihenkilönä opetustöiden ohessa jonkun aikaa.
Sain olla Painoviestinnän opettajat yhdistyksen mukana kotimaassa, sekä Saksassa Drupa-messuilla Düsselledorfissa, jossa on saanut tutustua alan uuteen tekniikkaan. Sukututkimusta tehdessäni sain selville, että isäni suku oli tullut Saksasta 1500-luvulla Oulun seudulle, josta isäni lähti Helsinkiin 1950-luvulla.
Silloin kun aloitin työt Porvoon ammattioppilaitoksessa 1990 tuli Macintosh tietokoneet kirjapainoihin ja kouluun, jolloin opetin myös ulkoasuntoteutusta niillä ja toimin mikrotukihenkilönä jonkun aikaa.
Ennen muuttoani Porvoon ammattioppilaitoksesta Käpylään, niin porvoolainen opo jutteli kanssani ja kertoi havaitsemastaan muutoksesta elämässäni opettajan työssä, sillä ennen vuotta 1995 oli paljon vaikeuksia opiskelijoiden kanssa, mutta sen jälkeen asiat sujuivat mallikkaasti, minkä vuoksi hän halusi, että muutamat muutkin opettajat kokisivat samalaisen muutoksen elämässään. Tämä muutos oli sitä, kun tulin uskoon, joka sitten näkyi tällä tavoin.
Opettajaksi palasin Käpylässä edelleen toimivaan kouluun, jossa oli valmistunut painajan opintolinjalta 1974. Tullessani Käpylään uutena opettajana, niin siellä oli sama opettaja vielä työssä, kun olin opiskellut siellä. Käpylän opettajanhuoneessa oli silloin tupakoijille oma osa huoneesta, jossa kävi myös tupakoimattomat, koska kaikki tärkeä tieto käsiteltiin siellä. Tulin aluksi opettamaan oppisopimusoppilaita. Olin ottamassa vastaan heidän näyttökokeita heidän yrityksissään, jossa olivat töissä eri puolilla Suomea. Tämän jälkeen, kun oppisopimusoppilaiden määrä väheni, niin opetin nuorisopuolella digipainotekniikkaa, seripainoa ja offsetpainamista.
