Arvonlisävero on hyvä vero | Uusi Suomi Puheenvuoro
Uutisten mukaan arvonlisäveroa ollaan korottamassa, mikä on hyvä uutinen, koska alv kohdistuu kaikkeen kulutukseen ja pienikin prosenttiyksikön korotus tuottaa suuria summia velkaantuvan valtion tarpeisiin.
Arvonlisäveron hyviin puoliin kuuluu muutoksen tietotekninen helppous, koska ohjelmistot on parametroitu: vain yhtä parametria on muutettava. Tämän lisäksi alv kohdistuu kaikkiin kuluttajiin, niihinkin, jotka eivät jostain syystä maksa muita veroja, kuten erilaiset rosmot ja ketkut ynnä siipeilijät. Vero siis kohdistuu niihin, joilla on aidosti pätäkkää poltettavaksi.
Koska alv kohdistuu myös välttämättömiin menoihin, on ajateltu, että korotus murjoisi pienituloisimpia. Tämä on käypä näkökulma, joka edellyttää alv-muutosten yhteydessä aina sosiaalipoliittisen tarkastelun. Jos sitä ei tehdä, on kyseessä sosiaalipoliittinen valinta.
Pienituloisten tuki on pääosin indeksoitu, mikä neutraloi alv:n muutokset. Tosin pienituloisilla tulisi olla oma Kela-indeksinsä, joka pohjautuu peruskulutukseen vailla sähköautoja ja ulkomaan risteilyjä.
Olen ehdottanut yleistä peruskulutustarpeet kattavaa minimipalkkaa (living wage), mikä olisi myös helposti säädettävissä alv-muutoksen myötä.
Aikoinaan Matti Vanhanen teki yhden Suomen populistisimmista vaalikampanjoista esittämällä ruoan alv:n alentamista. Tällä lupauksella hän taisi päästä pääministeriksi mutta väärin perustein. Aluksi alv:tä alennettiin 5 prosenttiyksikköä, mikä alensi 20 euron sisäfileen hintaa eurolla ja 2 euron hampparinmakkaran hintaa 10 sentillä. Keputyyliin Vanhanen maksoi siis porvarille euron, jotta hamppari sai kymmenen senttiä ja kuorrutti tämän huijauksen alkiolaisin korusäkein. Kyse oli pohjimmiltaan vanhasta tempusta maksattaa verot valtiolla. Ei ihme, ettei Sauli ehtinyt jakaa Vanhaselle kunniamerkkejä.
Käsittelen Vanhasen temppua ja vasemmistolaisten väärää suhdetta arvonlisäveroon blogissani vuodelta 2021.
Nykyinen hallitus tuntuu perussuomalaisten johdolla kuurnivan ”turhia” tulotukia. Tässä tulisi olla tarkkana. Ei ole syytä synnyttää katkeruutta eikä lapsiköyhyyttä kun on kyse kansantalouden kannalta pienistä summista. Hyvinvoivien eli keskiluokkaisten etuuksia voi karsia ja pienituloisimpien etuuksia järkeistää.
Vasemmiston kykenemättömyys alv-korotuksiin sen sijaan on kuin leikkaisi verottajalta toisen käden, jolla on mahdollisuus kerätä suuriakin summia pienituloisten hyväksi. Vanhasen alv-alennus vei 500 miljoonaa vuotuisista verotuloista: siis tonnin/vuosi puolta miljoonaa pienituloisinta kohden. Vastaava korotus tuottaisi vastaavan mahdollisuuden vaikkapa vasemmistolaisiin tulotukiin.
