Taktinen äänestäminen | Uusi Suomi Puheenvuoro
Vaaleissa on neljä pääasiallista tapaa äänestää:
– mielipide äänestää mielipidettä
– näkemys äänestää ominaisuutta (osaaminen, ulkonäkö tms.)
– sidonnaisuus äänestää sidosryhmää
– antipatia äänestää henkilöä vastaan
Näistä demokratian hengen kunnioittamista on ensimmäinen.
Jos äänestäjällä on näkemystä äänestää osaavaa ehdokasta, hän todellisuudessa kannattaa asiantuntijavaltaa l. ekspertokratiaa joka ei ole demokratiaa, koska demokratiaa olisi äänestäjien mielipiteiden ilmenemistä päätöksenteossa. Jos äänestäjä äänestää ulkonäön tai jonkin ulkopuolisen meriitin perusteella (esim. julkkikset), hän suhtautuu äänestyslippuun kuin lottokuponkiin. Hänen julkkiksensa voi olla ihan mitä tahansa mieltä ja yleensä ei ole mitään mieltä, jolloin herkästi menee puolueen ryhmänjohtajan mielen mukaan, eli
hän äänestää sidonnaisuudesta sidosryhmää. Hän voi myös ajatella edustavansa tiettyä yhteiskuntaluokkaa minkä takia hänen on äänestettävä jotain tiettyä ryhmää, jolloin hänen äänestyspäätöksensä pohjana on halu pysytellä jossain ryhmässä. Missä hyvänsä ryhmässä on kuitenkin hyvin monenlaisia mielipiteitä.
Hän saattaa myös taktikoida eli äänestää epämiellyttäväksi kokemaansa henkilöä vastaan, jolloin se ehdokas jolle hän antaa äänensä ei edusta välttämättä sen enempää mielipidettä, ominaisuutta kuin sidosryhmääkään; ehdokas vain sattuu olemaan muu kuin se vähemmän miellyttävän mielipiteen, ominaisuuden tai sidonnaisuuden omistava.
Miksipä siis taktinen äänestäminen ei olisi väärin? Onhan se väärin koska se on a) epädemokraattista ja b) kielteisyyden motivoimaa.
Minä olen syyllistynyt kaikkiin rikkomuksiin; olen äänestänyt mielestäni vetävimmän näköistä naista tai suurinta asiaosaajaa; olen myös äänestänyt puoluetta jonka olen uskonut hyödyttävän ammattialaani valtakunnallisesti; olen äänestänyt Elisabeth Rehniä tiedätte kyllä miksi. Enää en aio näitä vääryyksiä harrastaa vaan äänestän mielipidettä koska itselläni on mielipide.
