Teemme työtä toisillemme, hyvä Alma
Alma Tuuva kertoi jossain haastattelussa, ettei hän tahdo tehdä työtä kapitalistin hyväksi. Tähän ei onneksi ole suoraa pakkoa, sillä töitä voi tehdä myös kunnalle tai osuuskaupalle tai säästöpankille tai keskinäiselle vakuutusyhtiölle, Punaisesta Ristin Veripalvelusta puhumattakaan. Olen käynyt 50 kertaa luovuttamassa verta ja siellä on ollut aina työlle altistuneita, ystävällisiä verenimijöitä pönkittämässä hyvinvointivaltion rakenteita. Täytyypä ensi kerralla, jos veri vielä kelpaa, kysyä, miten riistetyksi henkilöstö itsensä siellä tuntee.
Tosin markkinatalouden rihkamakulttuuri onnistui tunkeutumaan Veripalveluunkin, kun sieltä sai luovuttajalahjoina yhtä ja toista tarpeetonta. Tässä harmitti lähinnä ajatus, että verikaupan tuotoilla palkattiin varmaan hoitajia paremmalla palkalla joku rihkamanhankintapäällikkö, jonka nimikortin titteliä en uskalla edes arvailla.
Yhteiskunnassa on monen tasoista epäoikeudenmukaisuutta. Yksi epäoikeudenmukaisuuden muoto on tahallaan toisten varassa eläminen ja sen perusteleminen yleisen oikeudenmukaisuuden puutteella.
Sen jälkeen, kun pienet omavaraiset perheyhteisöt siirtyivät vaihdannan pariin turkiskaupan tai maanviljelyn ylijäämän varassa, on yhteiskuntaan syntynyt työnjako, missä erikoistumme palvelemaan toisiamme eri rooleissa. Toisin sanoen me emme voi yleisessä tapauksessa valita tekemisiämme vaan meidän on tuotettava jotain, jolle on kysyntää. Tämä kysyntä voi olla mielestämme väärää tai keinotekoista, kuten krääsän tuottaminen ja jakelu liikelahjoiksi, mutta joku tarpeellinen työ kunkin on keksittävä, muuten jää muiden armeliaisuuden varaan.
Kysyntäketju voi olla pitkä, kuten Veripalvelussa, missä verenimijähoitaja palvelee verivalmisteen tuottajia, jotka palvelevat sairaaloiden kysyntää, mikä perustuu potilaiden tarpeisiin. Tämä ketju rahoitetaan pääosin verovaroin, jolloin päättäjinä ovat viime kädessä demokraattisesti valitut poliitikot ja asiantuntijalääkärit.
Luovuttajan kannalta ensimmäinen palvelija oli ainakin vanhassa Kivihaan toimipisteessä vastaanottovirkailija, joka opasti kävijöitä, piti huolta parkkeerauksesta ja valvoi sisäänkäyntiä. Hän oli toiminnan kannalta tarpeellinen työntekijä, jolle vaatimuksiksi riittivät ehkä ystävällinen asenne, luotettavuus, siisti olemus ja terve järki. Toivottavasti hänelle maksettiin elämiseen riittävä palkka.
Tovelle tuo palkka tuskin riittää. Hänhän kertoo, ettei tyydy hoitoalan palkkoihin. Mieluummin siis yhteiskunnan tuella kuin yhteiskunnan hyödyksi. Ja onhan vaarana, että joku riistokapitalisti rahoo jostain työn arvonlisän murto-osasta sen lisäksi, että palvelusta hyötyy palvelun vastaanottaja.
Kannatan valinnanvapautta. Omat elämänvalinnat on kuitenkin kustannettava itse. Kuinka monta kommuunia onkaan perustettu hylättyihin kansakouluihin jäsenten työttömyyskorvausten varaan! Voihan vaikka veistellä pahkakuppeja, joita kukaan ei tahdo, paitsi ehkä liikelahjojen rihkamakauppias.
Entä sitten verenluovuttaja, joka Jeesuksen tavoin uhraa verensä muiden hyväksi. Hän saa moraalisen yliotteen muista sekä kahvit ja ilmaisen kuppauksen. Ehkä Tovekin voisi naulattaa itsensä ristille äärimmäisenä performanssina niin voisi pelastaa maailman ja vaatia vastapalvelukseksi kaikkien muiden sielut tai ainakin taiteilijaeläkkeen.
