Leea Klemolan kasvonäyttelemisen briljanssia | Uusi Suomi Puheenvuoro
Leea Klemolan kasvonäyttelemisen briljanssia
Ensimmäiset kolme minuuttia elokuvassa ”Kerron sinulle kaiken”
https://areena.yle.fi/1-2407370
Hienoa emootioiden ja ajatusten liikehtimistä kasvoilla niin harvinaisen nyansoidulla herkällä ja varmalla tavalla kuin olla voi.
Sekunti sekunnilta nuo ilmeet pitäisi analysoida mitä ja miten ne ilmenevät niissä.
En tiedä miten nuo otokset tehdään. Mutta lienee ainakin näyttelijällä on oltava mielessä miten ne tehdään.
Mutta Leea Klemolalla ne ei näytä ja tunnu maneerilaukusta otetuilta vaan aidoilta – aidon spontaaneilta – ja se on hämmentävää.
Mennään sekunti sekunnilta tai jopa kymmenes- ja sadasosasekunnilta tunteesta ja ajatuksesta toiseen – jota täydentää tuo Klemolan ilmiömäinen katse – hän kohdistaa katseensa jonnekin etäisyyteen – siihen ajatukseen ja tunteeseen joka on menossa – on juuri sopivan pituisen hetken siinä – ja palaa takaisin todelliseen tilanteeseen – vie katsojan hienovireisesti sen asian keskelle sitä kokemaan jota hän näyttelee – vai näytteleekö – vai onko se niin harkittua sisäistettyä tekstiä että se näyttää sataprosenttisen todelta.
Ja juuri tuossa Leea Klemola on minusta maailman paras kasvokarismaltaan – että ne ilmaisut tapahtuu jopa sadasosasekunneissa. Nopeasti ja ilmaisutehokkaasti. Ja silmät taianomaisesti mukana.
Leea Klemola lienee sangen impulssiryöppyinen persoona jolla en tarkoita pelkästään impulsiivista – ja se varmaankin auttaa häntä sujuvasti hyppäämään nopeiden emootioiden ja ajatusten kyytiin kun niin on tehtävä. Kuten hypätään surffilaudalla aallon vietäväksi varmoin ottein niin tilanneherkästi kuin pitää.
Valitettavasti on sanottava että elokuvan paras anti on noissa kolmessa alkuminuutissa – osin myös syystä että elokuva tarjosi Klemolalle vähän tilaisuuksia vastaaviin suorituksiin.
Tästä tullaankin asiaan että elokuvien liika toiminnallisuus ja juonen käänteet vie tilaa kasvokarismaattiselta näyttelemiseltä – ja samalla myös niiden syvyydeltä jota ne voi katsojille tarjota.
Eri asian ollessa tietysti se – onko ihmisiä jotka katsojina kokee kasvokarismaattiset elokuvan kohtaukset niin kuin ne voi kokea – ilmeiden ja katseiden luomana mielenmaisemana sille mistä on kyse.
Vielä isompi kysymys on – osataanko kirjoittaa ja ohjata tai näytellä kasvokarismaattisia elokuvia. Ainakaan Suomessa – Italiassa ja Ranskassa jopa pöytäkeskusteluelokuvia on tehty – että vain teksti, puheet ja kasvot pelissä.
Mutta vielä se isoin haaste – sen lisäksi että löytyy kasvokarismaattisia näyttelijöitä – on se että osataanko ne ohjata, näytellä ja kuvata niin – että ne on sekuntien tasollakin suurempia kuin mitä elokuva millään elementillään kertoo
Joka tapauksessa Leea Klemolan kolmeminuuttinen elokuvan alussa on minusta kasvokarismaattisen näyttelemisen maailmanluokan ikoninen saavutus. Josta Leea Klemola saikin parhaan naispääosan Jussi-palkinnon.
Edelleen iso kysymys on – yltääkö näyttelijät ja teatteri sille tasolle – että ei lavasteita – ei toimintaa – vain näyttelijöiden kasvot heijastettuna teatterin – tai ison stadionin screenille ihmisten kokea.
Tämä kasvokarismaattisuuden ylivoimaisuuden ilmaisuvoima jota tavoittelen kysymykselläni – löytää erittäin kuvaavan vertauskuvansa oopperasta.
Kum on hyvä ooppera-aaria ja hyvä laulaja – jolla on näyttelijöiden kasvokarisman tapaan äänikarismaa – niin laulajan ei tarvitse kuin seisoa lavalla ja laulaa – ja hän vie mennen tullen yleisöä niihin asioihin ja tunteisiin jota aaria esittää.
