Tieteen hiljainen muutospäivitys, ja tiedeosuuden samanaikainen epäsuora suhteellistumismahdollisuus kokonaisuuteen
On päädytty ajattelemaan, että tieteellinen kuvaus todellisuudesta, tai todellisuuden osasista, ei voisi olla ihmismielelle luontaisen ymmärrettävää.
On olemassa teorioita ja kuvauksia, joita ei voi ymmärtää ihmisen luontaista ymmärtämisen vahvuutta käyttäen.
Nämä tieteen hengen tuotokset, vaikkakin empiriapohjaisesti saavutettuna… ovat tietysti ihmisen rakentamia, ja kuvausrakennelma siinä kun seurailee todellisuutta, asettuu olemaan ihmisen tajuamisen valmiuksiin nähden, jotain entistä vaikeampaa, ja etenkin kaukaisempaa, välineliittymän takana olevaa.
Rakentelussa on ongelmaa, tai rakentelun voi tulkita sopivuutta hakevaksi, tai sopivuuden löytämistä kirittäväksi, vaikka kokonaisuutena paremmin ilmenevä muutos, voi näyttää ongelmalliselta.
*
Todellisuus olisi seurailtavaa, mutta ei kovin luontaisin valmiuksin, eikä välineeksi riittäisi vain viiden metrin seiväs, vaan irrallisemmat seurailuvälineet, laajempana kirjona.
Ihmiselle mahdollinen aistimahdollisuus kun rajattu, tähän nähden erilaiset havaintoa tuottavat mahdollisuudet, siis niiden vajeet todellisuuden hahmottamiseksi, ymmärtää hyvin.
Tuosta huolimatta, vertikaalisempi osuus havainnoista, jää toteutumatta, mitä ihmisen vastaanottoon ja ympäristö-liittymisen prosessiin kokonaisempana tulee, esim ihmisrakenteen mahdollistamana.
Tiede asettuu noinollen olemaan enemmän suorasti havaittavaa, vaikkakin paremmin apuvälinein. On havaintoja, tulkinnallisemman osuuden sijaan.
Maailmasuhteeseen liittyvästi, tilanne on enemmän suoruudessa. Suoruudessa on se puoli, jota idässä sanottu arvostettavan enemmän, tulkinnallisemman puolen sijaan painotettuna, ainakin ehkä vielä tässä vaiheessa.
*
Siinä kun todellisuutta tavoittaa suorimmin havaintoainesta vähiten tulkitsemalla ja redusoimalla ihmiselle ominaiseen tapaan…
Redusoimista kun joka tapauksessa tehdään jotain tarkoitusta varten, lähtödata todellisuuliittymineen jotain laajempaa ihmisen perusvastaanottokykyyn nähden, josta tulkintaa tehdä.
Perusidea datapohjaisessa laajentamisessa on suoraotteisempi (ja ajastaan entistä nopeutuvampi) tukevuuslisä, johon mahdollista nojata entistä enemmän.
Koneiden avulla, suoran mahdollinen havaintomaailma on aistivalmiimpi
Kun mukaan on toisaalta laittaa dataa kertyneitä todellisuuden osuuksia koskien, aineistoksi saadaan suoratahtumallisten havaitsemisten lisäksi, myös historiaa aiemmista tapahtumista.
Olemassaolevan voi sanoa olevan jälkiä niistä aiemmista tapahtumista, joiden tuloksia eri olioina on havaita.
Ihminen on siten eräs todellisuustapahtumaketjun jälki, vaikka tapahtumien kautta purettuna, varsin monen tapahtumaketjun päässä oleva muodostelma.
Ihmistä koskevaan muodostelmaan, liittyy toki myös dynaamisia piirteitä, jotka tosin voi nähdä samalla tapaa muodosteisena, vaikka rakenne tarjoaa liikkumisen potentiaalia, ja tämän käyttömahdollisuutta.
*
EM kerronta keinvälineistä enemmän tarkkuutta, jota tieteen kautta voi hakea, eikä mitään erityistä syytä jättää hyödyntämättä, kun mahdollisempaa.
Big Data, väistämättä osa todellisuutta, ja sen tasalla olemisen mahdollisuutta, miten tuleekin missä vaiheessa käytetyksi.
Ongelmat ja haasteet, ovat vaikeammin kuvattavissa.
Vaikka menee enemmän arvailuksi, ainakin tällä tavoin lähtökuopissa olevaa ajatellen,… vinkkelin voi esittää, ja toisaalta jotain on arvella saman tien.
*
Eliöiden toimivaa perusliittymää ajatellen, kyseessä vertikaalisempi prosessi, jossa materiaalipaljoutta redusoidaan.
Redusoivampi suodatus perinteiseliöllisempien tapauksessa ajallispituudellisesti ottaen ympäristötestatumpaa, vaikkakin vertikaaliprossoivaa palvelevasti.
Vaikka sitä tiivistämistä ja redusointia, ts todellisuuden suodattumista… matkassa silti todellisuusmätsäävyyttä, vaikkakin oljenkorsitulkintaisen oloisesti siihen nähden, mitä voisi olla vertikaaliprosessiin otettavissa, kyvykkäämpien masinoiden tapauksessa.
Millä tavoin nuo kyvykkäämmät (teko/keino-)masinat (TM, KM), voivat sitten olla olemassaolon ehtoja saavuttavia tavalla, jota tekee bakteeri, tai esim harakka, tai metsämansikka (aitomasinallisemmat (AM), natiivi-m, nature-m… (NM)).
Voiko kyvykkäämpipohjainen rakennettuna, olla todellisuuteen samalla tapaa kytkettynä kuin tiukan ympäristökytkeytyvästi eläviksi aikojen saatossa sorvatut. Jos KM on todellisuuskulkeva samaan ulotteisuuteen yltävä NM-tavalla… millä tavoin asettuu olemaan osa muuta elämää.
KM tiivistetysti, on onnistuessaan, aivan oma vieraslajinsa, ja tosiaan vailla kokonaisempaa testausta, vaaleja, tai osa demokraattisempaa kokonaistestausta.
*
Toinen vähän arveluttava seikka koskee näkemystä siitä, mitä on tavan eliötyyppisemmän toimijan vaje, suhteessa NM-rakennettuihin.
Siinä kun KM on todellisuuseurailevampi suora-aistipotentiaalin puolesta, ja päättelijänä jo tapahtumapohjaisista kulkijoista…
Ihminen tällaisen matskupaljouden hyödyntäjänä vaikka ei yhtä seurailevan kyvykäs, sitä isoaineistoa koskevasti, silti redusoivana luontaisen tehokas, sillä tehoa saatu kokonaisvaikutteisesti mukaan, vaikka prosessoijamahdollista palvelevasti.
Mikä on elävän toimijan redusoivuuden vahvuus, ja mitä tarkoittaa niin valmiuksiin nähden, joita KM omaa nyt, ja jollain todennäköisyydellä jatkossa.
Kun myrkyllisyyttä on täsmentää määränä, ja tärkeä tässä on yhtä lailla määrän jakautuminen, mikä usein unohdetaan… Myrkyllisyydelle vastakkaista on elinvoimaisuus, elämän pysäyttämisvoimaan nähden.
Vitalisuus on mm käsite, joka on ollut ihmiselle löydettävissä, jo kauan ennen nykytieteen olemassaoloa. Aimpaa rakentelua voi toki pitää tieteenä, kun maalaisjärjen (natiivi-tekijyys/voimavara) voi ajatella olevan se juttu, kun systemaattisemmin toteutettu.
Vitaalisuus on käsitteenomaisena kuitenkin jotain, mitä tieteen pohjan kautta on vähän vaikea perustella.
Mistä vitaalikäsitteen mukaanotto-hyppy, ja hypyn perustelu, että jotain todellisuusmätsäävyyttä todellakin olisi, tämän AM-tyypin toimijassa.?
*
Päätelmänä voisi olla tosiaan vertikaalistehoisemman toimijan kyvykkyys luoda vähäisin materiaalipohjin sitä, mikä kuitenkin jollain tapaa samalla pitkäaikaiskoettellun juurettunutta.
Onko ihmiselle ominainen intuitiivisen kaltainen ymmärtäminen ja tajuminen sittenkään sitä, mikä jää väistämättä olemaan todellisuutta kuvaavin perustein outsaiderismia ilmentäväksi.
Ihminen kykenee yleistämään, ja abstrahoimaan, ja tämä tosiaan vaikka on vahvan natiiviredukteisen kyvykkyyden käyttämistä, toisaalta avaa pieniliittymällisyydestään huolimatta kokonaisempaa avaruutta halkovaa liittymisvalmiutta.
Pieniliittymällisellä, mutta kokonaistestatulla koneistolla valikoivasti sitä suodatusta ja rakennelmaa, joka on omiaan avaamaan maailmaa jossain suhteessa siihen nähden, mitä on reduktiosuodatteisuuden kautta hukattu.
KMn osuuden, voi äärimmilleen tulkita pohjautuvan siihen, mistä mukanaolemisen vähäiseltä vaikuttavasta langasta ihminen parhaillaan roikkuu.
TS… vaikka olisi miten suurta ja massiivia… ja juurettuneisuutta uupuu tavalla joka natiivi-eläviin (NE) liittyy, kyseesä vaikka planetaarista kokoluokkaa oleva big-tason kyhäilmä (KE, keino-elämä), silti se-pohjaista, jota ei ole löytää kuin natiivirakentuneissa, ja natiiviperustein kyhätyksi saatettuna.
Michio Kakua (MK) en tosi paljon tunne, mutta siinä kun puhutaan keinoelämästä ja sen luomisesta… väistämättä on osa tällaiseen kuuluvaa.
*
Vaikka Michio-K markkinamieheksi todettu heppu, aiheen ja väistämättä jotenkin ennakoitavan aitovaikutteisen asetemaviritelmän puolesta, relevantiksi arveltava heppu.
EM futuristinen näkemys, aihekäsittelyn pohjalta, ja sillä tavoin epäselvä, että sanotuksi kun tulee, vaikuttavuutta tuotavissa kehiin siten, että sanottu ja ennakoitavissa oleva voi mitätöityä, ts jäädä toteutumatta.
Todellisuus on paljon tätä, ja esim unet ja todellisuusheijasteiset vaikka kuinka mätsääviä tahansa tällaisin toimijavastaanotoin… entistä vastaanottopohjaisemmin, todellisuus tällaisen toissijoittumallisuusaskeleen jälkeen, voi päätyä olemaan muuta kuin sitä vääjäämättömyyttä, jota olisi odottaa, ilman sitä kuvautuvapuolen kuvautumalisää.
Siinä kun muutosta ja rakentumista todellisuusmätsääväksi, … ja sen mukaisesti kulkevaksi, vaatii tämä vuorovaikutusta.
Kyseessä TS rakentumista vuorovaikutustapahtumien kautta ympäristöön nähden, joka kohta vaatii taas omanlaisen askeleensa sille, joka siihen nähden epäasettuneeksi jäänyt.
Menee tavan vuorovaikutusprosessiksi, ja varsin yleisen tajuttavasti, ja vaikka ei tosi koneellista, ihmiselle hyvin ymmärrettävää toimintaa. Tästä on olemassa paljon teoriaa.
Ei tosiaan perinnetiedettä, vaikka psykologia tutkii ihmistä toimijana. Enemmän ihmistasolta tehdyt arvelut todellisuudesta, ovat hyppyä tieteeseen tiukasta liitettävästä kurinalaisuudesta, jota ei tosiaan tarvitse lähteä ylittämään.
(Korjailen mahdollisia typoja ja ilmaisukoukeroisuutta postaamisen jälkeen. Perusajatelma done)
