Pankit ovat tarjonneet opintolainavähennyksiin ja -hyvityksiin oikeuttavia opintolainoja harhauttavasti (VL:2023-124)
Opintolainat ovat ns. kulutusluottoja
Siten niitä koskevien opintolainavähennysten (ts. verovähennysten) ja opintolainahyvitysten (ts. valtio hyvittää luotonsaajan lainaa pankille) saamiseksi pankkien kanssa solmitut opintolainojen sopimusehdot kuuluvat samaan ”kategoriaan” nyt VL:2023-124 -kulutusluottoja koskevan valitusluvan mukaan.
Opintolainojen luottokustannuksina tulee pitää sitä, että opiskelijan opintolainalla opiskelemista opinnoista vain max. 9 kk/opintovuosi on hyväksytty ja hyväksytään opintolainavähennyksiin ja -hyvityksiin.
Jos opiskelija siis opiskelee kaikki 12 kk:tta per yksi ja sama opintovuosi (esim. kaikki kesälomakuukaudet ja nostaa niille opintolainaa), niin häneltä jää saamatta sen vuoden opintolainavähennyksistä ja -hyvityksistä jopa 1/4 eli 25 %.
Se on opiskelijalle todella iso ”luottokustannus” – jopa tuhansiin euroihin nouseva suora rahallinen tappio! – harhauttavasta ja puutteellisesta opintolainoja ja opintolainavähennyksiä ja -hyvityksiä koskevan julkisen ja pankkien oman lainamarkkinoinnin vuoksi.
Tästä max. 9 kk/opintovuosi -säännöstä ei ole ollut mainintaa myöskään opiskelijoiden allekirjoittamissa opintolainaa koskevissa valitun lainapankin kanssa solmituissa opintolainan kuluttajaluottosopimuksissa.
Valtioko vastaa näistä em. opiskelijoille aiheutuneista merkittävistä taloudellisista vahingoista, kun Kelakin on ohjannut opintolainavähennyksiä koskevat muutoksenhaut puuttuvista opintolainavähennyksistä Opintotuen muutoksenhakulautakuntaan, vaikka puuttuvat opintolainavähennykset ovat käytännössä verovähennyksiä ja niitä koskeva oikeampi valitustie olisi ollut hallinto-oikeus ns. perustevalituksella ja Tuloverolain ns. sivullisen ilmoittamana verovähennyksenä kuten esim. kotitalousvähennyskin on eli ns. sivullisen ilmoittama verovähennys..
—
Ks. VL:2023-124
Kuluttajansuoja – Sopimusehtojen sääntely
Kuluttajaluotto
Kuluttajaluottoja tarjoava yhtiö oli tarjonnut erillistä maksua vastaan palveluja, joiden avulla kuluttaja voi tehdä muutoksia kuluttajaluoton maksuaikatauluun, suorittaa ennenaikaisen takaisinmaksun, saada ensisijaista asiakaspalvelua sekä saada luoton hallinnointia koskevia viestejä. Näistä palveluista sopiminen oli edellyttänyt kuluttajalta voimassa olevaa luottosopimusta yhtiön kanssa. Palveluista oli sovittu luottosopimukseksi otsikoidusta sopimuksesta erillisessä sopimuksessa.Kuluttaja-asiamies katsoi, että edellä mainittujen palvelujen kustannukset olivat luottokustannuksia, jolloin yhtiön kuluttajilta muuna kuin korkona perimien luottokustannusten määrä ylitti kuluttajansuojalaissa tällaisille kustannuksille säädetyn enimmäismäärän. Kuluttaja-asiamies vaati, että markkinaoikeus kieltää kuluttajaluottoja tarjoavaa yhtiötä sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä. Markkinaoikeus hylkäsi hakemuksen katsoen, että kyse ei ollut palveluista, joiden konkreettiset ja täsmälliset ehdot olisivat olleet osa luottosopimusten ehtoja. Näin ollen kustannukset eivät markkinaoikeuden mukaan olleet maksuja, jotka kuluttajan oli maksettava luottosopimuksen yhteydessä, eivätkä maksuja, jotka tulivat kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi.Kysymys siitä, oliko luottoyhtiön palveluista perimiä kustannuksia pidettävä luottokustannuksina.
[Valituslupakortti sisältää kuvauksen siitä kysymyksestä, johon liittyen asiassa on myönnetty valituslupa. Sen sisältö ei sido korkeinta oikeutta eikä rajoita asian käsittelyä siltä osin kuin valituslupa on myönnetty.]
