Purran mukaan itärajan tulijat ovat kehitysmaista – onko se totta?
2 %:n talouskasvun kansantalouden valtiovarainministeri Riikka Purra väittää, että ennen sisällissotaa 30 %:n talouskasvun maa oli kehitysmaa. (Kuva: Valtioneuvoston mediakuvapankki)
Varapääministeri, valtiovarainministeri Riikka Purra otti sunnuntaina blogissaan terävästi kantaa itärajan maahantulijoihin ja sulkemiseen. Silmiini pisti, että hän korosti uusien turvapaikanhakijoiden taustasta sitä, että nämä tulevat ”kehitysmaista”. ”Sekä Venäjällä laillisesti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia että maahan helpoilla viisumeilla houkuteltavia uusia tulijoita samoista kehitysmaista kannustetaan ja kuljetetaan meidän rajallemme hakemaan turvapaikkaa Suomesta.”
”Kehitysmaa” on suosittu sana Perussuomalaisten retoriikassa. Puolueen vaihtoehtobudjetissa vuodelle 2023 varoitettiin: ”Erityisesti Afrikan ja Lähi-idän kehitysmaista Suomeen suuntautuva muuttoliike heikentää maamme sisäistä turvallisuutta, rikkoo sosiaalisen koheesion ja tulee julkistaloudelle erittäin kalliiksi.”. Vaihtoehtoesityksessä jatketaan: ”On selvää, että kehitysmaaperäinen maahanmuutto on yksiselitteisen negatiivista julkiselle taloudelle ja yhteiskunnalle.”
Perussuomalaisilla on myös selkeä näkemys siitä, mikä on näiden kehitysmaiden suurin ongelma. ”Kehitysmaiden suurimmat haasteet ovat edelleen väestönkasvu ja naisten ja tyttöjen aseman parantaminen”, vaihtoehtobudjetissa arvioidaan.
Perussuomalaiset eivät näe edes työperäistä maahanmuuttoa näistä maista hyödyllisenä, vaan arvostelevat maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassaan muita puolueita: ”Ne kaikki uskovat, että työperäinen maahanmuutto kehitysmaista korjaa paitsi julkisen talouden ongelmat myös korvaa vähäväkisen kansamme heikon syntyvyyden.” ”Kehitysmaiden ongelmat ratkaistaan kehitysmaiden sisällä, eikä näiden maiden kansalaisia maanosasta toiseen siirtelemällä.”
Puolue puhuu itsensä pussiin. Samalla kun korostetaan, että näiden maiden ongelmat on ratkaistava niiden sisällä, puolue vaatii kehitysyhteistyön minimoimista, mikä puolueen mukaan toisi vuosittain 640 miljoonan euron säästöt. ”Vain ehdottomasti velvoittavat hankkeet suoritetaan loppuun ja humanitaarisiin kriiseihin vastaamiseen jätetään pieni määräraha.”
Pitää auttaa paikan päällä, muttei saa auttaa paikan päällä.
Vähästä on maamme julkinen talous kiinni Perussuomalaisten mielestä: 640 miljoonasta.
Vertailun vuoksi: Suomen kunnat maksoivat viime vuonna 462 miljoonaa euroa ns. sakkomaksuja työttömistä kansalaisistaan. Suomen kunnat joutuvat maksamaan valtiolle pitkään työttömänä olleista kuntalaisistaan ns. sakkomaksun eli osan näiden työmarkkinatuesta. Pitkäaikaistyöttömän (> 300 pv työttömänä) työmarkkinatuesta kunta maksaa 50 %:a sekä hyvin pitkään työttömänä olleen (> 1000 pv työttömänä) tuesta 70 %:a.
Jos kehitysyhteistyömenoja leikattaisiin Perussuomalaisten haluama määrä eli 640 miljoonaa, tästä säästöstä 2/3:aa vastaava summa valuisi koko julkisen talouden mittapuussa siihen oleellisesti kuuluvat kunnat mukaan lukien samaan aikaan toisaalla kankkulan kaivoon kuntien sakkomaksuina, joilla ei siis työllistetä yhtään kansalaista.
Liikutaan samoissa rahamäärissä, mutta työttömyyden kustannukset eivät tunnu häiritsevän perussuomalaisia lainkaan niin paljon kuin kehitysavun kustannukset.
Päästyään hallitukseen Perussuomalaiset ovat olleet hyväksymässä työttömien etuuksien ja aseman kiristyksiä, joiden työllisyyttä lisäävä vaikutus on Herran hallussa. Esimerkiksi juuri pitkäaikaistyöttömyyteen oikeasti purevat toimet loistavat tyhjyyttään sen hallituksen politiikassa, jossa Purra heiluttaa talouden tahtipuikkoa.
Perussuomalaiset ovat 4:ksi suurin kuntapuolue. Viime kuntavaaleissa he saivat 14,5 %:a koko maan äänistä. Luulisi sakkomaksujenkin kiinnostavan.
Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa liki kaikki heidän kehitysmaiksi kutsumiinsa valtioihin liittyvä leimataan haitalliseksi Suomelle: ”Työikäisen väestön paisuttaminen maahanmuutolla kehitysmaista sekä lisää julkisia menoja että aiheuttaa sosiaalisia ja muita ongelmia”. Nämä kun vain nostavat työttömyysastettamme ja syövät sosiaaliturvaamme.
Perussuomalaiset tyrmäävät myöskin näistä maista Suomeen kouluttautumaan ja työskentelemään tulevat lapset ja nuoret: ”Lasten hakeminen kehitysmaista suomalaisten lukioiden ja ammattikoulujen oppilaiksi ei ole hyväksyttävää.”
Elättäkää itse itsenne
Sanat ja käsitteet pilkkovat maailmaa lokeroihin. Moni tutkija haluaisi, että esimerkiksi termistä kehitysmaa luovuttaisiin kokonaan. Muun muassa kehitystutkimuksen yliopistonlehtori Teppo Eskelinen väittää, että ”jako teollisuusmaihin ja kehitysmaihin on surkean huono monella tavalla.” Hänen mukaansa kyseessä on tarkoituksellinen poliittinen jako: yhdet maat ovat maailmassa ydintä ja toiset periferiaa. Eskelisen mielestä koko kehityksen käsite on ongelmallinen, koska siihen on leivottu sisään ajatus siitä, että jotkut ovat edellä ja toiset jäljessä.
Suomessa elää sukupolvia, joille sana kehitysmaa tuo mieleen koulusta tutut tarinat Ambomaasta. Namibian pohjoisosasta, jonne sankarilliset suomalaiset lähetyssaarnaajat jo 150 vuotta sitten veivät villi-ihmisille luterilaista uskontoamme, protestanttista etiikkaamme ja sivistystämme. Perussuomalaisten mielestä varmaan se olisi siihen saanut jäädäkin.
Suomen Kuvalehden kokenut ulkomaantoimittaja Katri Merikallio ehdottaa tilalle ”köyhimmät maat – keskituloiset maat” -jakoa, joka on ”hirveän paljon parempi” tai nousevien maiden tai nousevien talouksien käsitteitä, jotka ovat ”suomen kielellä aika hyviä termejä”.
Ajastaan jälkeen jääneen kehitysmaa -termin käyttäminen taitaa sopia erinomaisesti Perussuomalaisille.
Se luo mielikuvaa toisista. Sivistymättömistä maista, jotka ovat sotkeneet taloutensa, eivät kykene elättämään itseään ja joiden kansalaiset ovat samanlaisia surkimuksia kuin maansa, hamuten meidän hyvinvointiamme ja meidän rahojamme. Ihmiset, jotka eivät osa auttaa itseään, vaan rynnivät tänne, jossa järjestelmä jakaa loputtomasti rahaa kenelle vaan.
”Mittaamattomien rahasummien kaataminen erityisesti Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja Lähi-idän kriisipesäkkeisiin ei ole tuottanut sellaista positiivista kierrettä, jossa kehitysapua vastaanottavat maat pystyisivät paremmin elättämään itsensä.” (Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti vuodelle 2023)
Mitä maita ovat Irak, Syyria ja Jemen?
Itärajamme yli nyt pyrkineiden yleisimmät lähtömaat ovat median jakamien tietojen mukaan Irak, Syyria ja Jemen.
Tulevatko nämä ihmiset maista, jotka eivät Perussuomalaisten poliittisten ohjelmien sanoin ole viitsineet ”elättää itseään” ja siksi tänne tulee surkeiden maiden surkeita kansalaisia?
Yhdistääkö näitä maita ennen kaikkea alhainen elintaso ja kehittymättömyys?
Istuvatko nämä maat hyvin Perussuomalaisten tarinaan ”kehitysmaista”?
Irak. Maailmanpankki luokittelee Irakin ylemmän keskitulotason maaksi, jolla on runsaat tulot öljyn myynnistä. Sillä on maailman 5:ksi suurimmat öljyvarannot. Vähintään 80 %:a työssä olevasta väestöstä työskentelee teollisuudessa tai palveluissa. Keskituloltaan maa on Libanonin ja Kuuban rinnalla. Irakin työttömyysaste on 16 %:a, Suomen 7 %:a.
Syyria. Sisällissodan nykyisin raunioittama maa, jonka vuosittainen talouskasvu ennen kriisiä oli noin 30 %:n tasolla. Suomen talous kasvoi noin 2 %:a viime vuonna. Mutta nykyään maan sisäisiä pakolaisia on 7 miljoonaa. Arvioiden mukaan maan jälleenrakentaminen maksaisi lähes 400 miljardia euroa.
Jemen. Entinen vauras Arabian kauppavaltio, joka on tuhoutunut sisällissodassa. Yli 4 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Syyrian tavoin sisällissota on tuhonnut Jemenin talouden.
Näitä maita ei yhdistä, että ne olisivat olleet kehitysmaita. Ne olivat nousevia maita ja nousevia talouksia.
Niitä ei yhdistä Perussuomalaisten lyömä leima itsensä elättämiseen kykenemättömästä vastuuttomasta kehitysmaasta ja sen samalla tavalla surkeista, rahan ja elintason perään meille pohjan perille pyrkivistä kansalaisista.
Niitä yhdistää sota.
Omiin kansalaisiin kohdistuva silmitön väkivalta, turvattomuus ja kuolema.