222. Miksi uutisemme ovat useimmiten kielteisiä?
Ellemme ymmärrä kokonaisuutta emme kykene erottamaan oikeaa väärästä, omavaraisuutta riippuvuudesta, kehitystä pysähtyneisyydestä. Niiden erottaminen edellyttää syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämistä. Eikö media kerro niistä liki päivittäin; energiakriisistä, työvoimapulasta, nuorisorikollisuudesta, valtion velkaantumisesta, huoltovarmuudesta, pitkäaikaistyöttömyydestä ja työttömyydestä sinänsä tai kansakunnan turvallisuusvajeesta Natossa? Mikä on oikea ratkaisumme?
Kokonaisuuden hahmottamiseen juuri joulu lienee hetkistä antoisin. Silloin maailmankatsomuksesta riippumatta, voi puhua samaan hengenvetoon Jumalasta tai yhteiskunnasta, luomiskertomuksesta tai evoluutiosta, anteeksiannosta tai synnistä ja lankeemuksesta kaiken ennalleen saattamiseen asti. Vaikka uutiset realiteetteina ovat liki poikkeuksetta huolestuttavia, kuljemme kuitenkin kohti valoa. Aikoinaan uudistumista ja parannusta julistavalta mieheltä kysyttiin; ”Kuka sinä olet?” Kiistäen arvuuttelut Eliasta tai Kristuksesta hän sanoi olevansa vain ”ääni” , joka kolmeksi vuodeksi sai jouluna juhlimamme ihmisen muodon, mutta asettui sittemmin sisäiseksi ääneksemme.
Joulun sanoma liittyy luomiskertomuksen, evoluution, kristinuskon lähtökohtaan kaiken luomisesta, josta sen Luoja saattoi sanoa; ”katso… se oli sangen hyvää.” Tämänhyvän, sittemmin turmeltuneen, josta uutiset kertovat, ennalleen saattamisesta on siis kysymys. Joulua edeltänyt ”ääni” ennakoi aineellistuvaa, lihaksi eli ihmiseksi tulevaa luomakunnan Luojaa. Jos sanoma Jumalan valtakunnasta eli Hänen tahtonsa toteutumisesta maan päällä ei ilmene kirkossa se työntyy esille muualta. Esimerkiksi hoitajapulasta professori Pekka Puska toteaa, että ”Suomessa on EU:n tilaston mukaan alueen maista toiseksi suurin hoitajamäärä suhteessa väestöön”. Hän kysyykin, ”onko vika järjestelmässämme”, joka on kansainvälisestikin poikkeuksellisen sairaalavaltainen (HS 18.12.2022). Entä työvoimapula? Miten väestöltään 83 miljoonainen Saksa ja 56 miljoonainen Englanti, edellinen 15- ja jälkimmäinen 11-kertaisesti Suomea suurempina pärjäävät samalla noin 70 000 virkamiesmäärällä kuin väestöltään 5,5 miljoonainen Suomi? Liittyykö suhteellisesti ottaen 30 000-40 000 liian suuren, usein poliittisesti nimitetyn virkamiesarmeijan ylläpito maamme työvoimapulaan? Yhä epävarmemmaksi käyvässä maailmantilanteessa voidaan kysyä, miksi Huoltovarmuuskeskus ja Ilmarinen myivät Suomen suurimman raakaöljytankkerin Masteran salaa ruotsalaisomistukseen vuonna 2019? Kysymyksiä uutisten välittämistä ongelmista voisi jatkaa. Yhteistä ongelmille on se, että olemme ymmärtämättöminä aiheuttaneet ne itse. Jos ratkaisut nojaavat vain omaan, kokonaisuuden ylenkatsomaan sisäiseen ”ääneemme”, vastaamme seurauksista vain itse.
Nouskaamme ylemmälle, kansakuntien tasolle. Saksa omaksui aikoinaan iskulauseen; ”ein Volk, ein Reich, ein Fuehrer” syyllistyen Auschwitz-Birkenaussa noin 1,5 miljoonan juutalaisen joukkosurmaan. Tunnustettuaan ja julkisesti käsiteltyään tapahtuneen Saksa yhteiskuntana on, tosin suurvalta-asemansa menettäneenä, löytänyt paikkansa Euroopassa. Itsehäpeä seuraa kuitenkin niin yksilöä kuin kansaakin vielä ties kuinka monen sukupolven ajan. Saksan silloinen sopimuskumppani Neuvosto-Venäjä teloitti Katynissa 21 857 puolalaisupseeria niskalaukauksella Stalinin 5.3. 1940 allekirjoittamalla päätöksellä. Myöhemmin venäläiset syyttivät saksalaisia joukkomurhasta. Vainajien vaatteista löytyneitten kirjeitten ja sanomalehtien päiväykset osoittivat teloitusten tapahtuneen vuosia ennen saksalaista miehitystä (Stalin murhat Katynissa, Peter Johnsson 2010). Kirja päättyy sanoihin; ”Katynissa on kyse pahuudesta, moraalista, politiikasta ja moraalittomuudesta. Siksi…. Katyn ei ole vieläkään loppuun kirjoitettu luku Euroopan historiassa”. Tapahtumat Ukrainassa tänään kertovat toistamiseen, mitä kokonaisen kansakunnan, Venäjän syyllisyyden salaaminen ja sen julkisen käsittelyn laiminlyönti saavat aikaan, murhaamisen jatkumisen ja sukupolvien itsehäpeän.
Joulun ”ääni” ei kuitenkaan ole kadonnut tarinoihin. Se on jopa kuuluvampi, täsmällisempi. Edellisessä blogissa mainitsin EU:n komission edellyttävän Suomelta luonnon ennallistamista. Lainasin Ilkka Herlinin sanoja tehoviljelyn jälkeisen 100 hehtaarin peltoalan ennalleen saattamisesta, joka ”Suomen kustannusrakenteella ei ole mahdollista”. Sen onnistumiseksi hänen mukaansa ”pitäisi muuttaa koko yhteiskuntajärjestelmää!” Halusi tai ei, hänen ääneensä muistutti Luojan tahdon ennalleen saattamista niin yhteiskuntajärjestelmän kuin siinä toteutettavan kustannusrakenteenkin osalta.
Joulun Herra taistelee yhtäältä vuosituhansista toiseen maan päälle toteutuvan valtakuntansa puolesta yhdessä miljoonien päivässä vain dollarin ansaitsevien naisten ja miesten sekä kaatopaikan jätteistä elantonsa kaivavien alle 10-vuotiaiden lasten kanssa sekä harjoittaa toisaalta vuosittain kirkollista hyväntekeväisyyttä kuukausittain 9 985,30 – 12 130,57 euroa ansaitsevien piispojen johdolla.
Joulun sanoma ilmenee sanoissa; ”minä olen tie (olen realisti), totuus (kunnioitan arvoja) ja elämä (elämän yltäkylläisyys)”. Kun sanot ääneen jotakin, kun äänestät vaaleissa, kun ryhdyt johonkin, kuuntele ensin sisäistä ääntäsi, omaatuntoasi, äläkä sen ympärille kietoutunutta, vaikka kuinkakin kaunista ihmisten kutomaa tarinaa. Joulun Herra saavuttaa tavoitteensa vain sinun ja minun myötävaikutuksella.
